Tutkimusosuuskunnan vuosi

Hieman myöhässä, mutta kuitenkin, juhlimme 18.12. Tampereella ravintola Piemontessa 1-vuotiasta tutkimusosuuskuntaamme. Samalla pidimme syysvuosikokouksen. Tässä puheenjohtajan henkilökohtaisia mietteitä kuluneesta reilusta vuodesta.

Aiemmassa järjestötoiminnassa en ole erityisemmin pitänyt asiaan liittyvästä byrokratiasta (ja siksi yleensä vältellyt taloudenhoitajan tai puheenjohtajan hommia), mutta osuuskunnan puheenjohtajan pesti ei ole vielä kertaakaan tuntunut samalla tavalla tahmealta vaikka mitään luontoisetuja (paitsi parhaat tyypit) tahi puheenjohtajan palkkiota en saakaan. Mahtavinta on ollut innostus siitä, kun saa soveltaa tutkimustaan käytäntöön, näkee että siitä on hyötyä, ja saa vielä tehdä sitä mahtavien tyyppien kanssa. Myös projektipalkkojen maksu on ollut mukava velvollisuus.

Hyppäys vaikuttamisesta kiinnostuneesta tutkijasta osuuskunnan perustajaksi ja puheenjohtajaksi, ja siis osa-aikaiseksi yrittäjäksi ja konsultiksi, on ja ei ole ollut iso hyppäys. Toisaalta teen nyt sitä mistä tutkijana haaveilin, eli saan tutkijana vaikuttaa asioihin. Toisaalta oppimisprosessi on ollut mielenkiintoinen ja jatkuu yhä: miten tuotteistaa ja markkinoida omaa ja muiden osaamista, miten kuunnella asiakasta, millainen onkaan konsultin ja tutkimusosuuskunnan hallituksen puheenjohtajan rooli?

Osuuskuntamme on siis lähtenyt hyvin käyntiin, hanketoimintaa on ollut mukavasti sivutoimiseen osuuskuntatoimintaan. Ensi vuonna suunnittelemme jatkavamme samalla tavalla nousujohteisesti.

Kiitokset jäsenille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta, rentouttavaa joulunaikaa ja yhteistyön täyteistä uutta vuotta 2015!

201412 Tapaus joulukortti

Katse tulevaisuuteen kaupunkiluonnon suunnittelussa

Maankäytön suunnittelun yhteydessä pyritään tunnistamaan arvokkaat luontokohteet ja rajaamaan ne rakentamisen ulkopuolelle. Toimittaessa aiemmin rakentamattomilla metsäalueilla tämä on aivan perusteltu tapa selvittää alueen luontoarvot ja tehdä maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset riittävät selvitykset rakentamisen vaikutuksista.

Vai onko?

Edellä kuvattu selvityslogiikka antaa ymmärtää, että luonnon näkökulmasta rakentamisen vaikutukset voivat olla vain negatiivisia, että luonto on rakentamisessa aina häviäjä. Kuitenkin kaupungeissa, erityisesti lähiöiden laidoilla on usein lajistoltaan hyvin monimuotoisia alueita. Lähiöelämä eri muodoissaan synnyttää uudenlaisia luontoja, joilla on oma arvonsa.

Asuinalueita suunniteltaessa suunnitellaan elämää seuraavina vuosikymmeninä. Eikö samalla pitäisi suunnitella tai ainakin ennakoida, millaista asuinalueen luonto tulee olemaan? Monien suomalaisten kaupunkien kasvillisuudesta on tuotettu perusteellisia aineistoja, joita olisi mahdollista käyttää sen arvioimiseen, miten erilaiset kaupunkilaiset elämänmuodot vaikuttavat kasvillisuuteen, tai oikeammin millaista kasvillisuutta ja luontoa näiden elämäntapojen yhteydessä kehkeytyy.

Luonnon kehkeytyessä täytyy arvioida ainakin lajistoon, ekosysteemipalveluihin ja luonnossa toimimiseen liittyviä kehityskulkuja. Ne kaikki ovat kaupunkiluonnon potentiaaleja. Täytyy siis miettiä mitä uudenlaista voi syntyä, kun jostain alueesta tulee entistä intensiivisemmin ihmisten luontoa.

Uutuus voi toteutua monissa mittakaavoissa. Yksi esimerkki voi olla metsäpuutarha, jossa hallitusti sekoittuvat luonnonvaraiset ja istutetut lajit. Uutta luontoa on myös koiranulkoilutuksen ja lasten leikkien seurauksena lähes aluskasvillisuudesta paljaaksi kulunut metsä. Se ei ehkä ole monimuotoinen, mutta sen arvo perustuu aktiiviseen virkistyskäyttöön. Toisaalta hyvin urbaani maankäyttö voi saada aikaan monimuotoisen niityn kehittymisen, kuten esimerkiksi Hervannan laskettelurinteessä.

Tällainen arviointi ei ole missään tapauksessa perinteisen luonnon arvottamisen vastakohta vaan sitä täydentävä näkökulma. On kohteita, joissa kaupunkisuunnittelua voidaan käyttää tietoisesti luonnon laadun parantamiseen ja luonnon muutosten ennakointiin. Väitän, että tämä tuottaa sekä käyttökelpoisempia että luonnoltaan monimuotoisempia virkistysalueita.

Ennakoiva luonnon suunnittelu ei kuitenkaan voi tapahtua pelkän asiantuntijatiedon varassa, vaan tarvitaan myös asukkaiden tietoa heille tärkeistä luonnon piirteistä ja käyttömahdollisuuksista. Lisäksi tarvitaan suunnittelua, joka jättää asukkaille tilaa viimeistellä asuinalue omilla käytännöillään ja toimintatavoillaan. He tekevät sen joka tapauksessa.

************

Lue lisää lähiöluonnon muotoutumisesta ja ennakoivasta kaupunkiluonnon suunnittelusta tutkimusosuuskunnan jäsen Eveliina Asikaisen 21.11.2014 tarkastetusta väitöskirjasta ”Luontopolitiikkaa lähiöissä – lähiöluonnon muotoutuminen Tampereen Hervannassa ja Vuoreksessa”.