Kalenterikuva toukokuu

Laiskottele, säästä rahaa ja aikaa, anna rönsytä!

Luonnon rikkautta voi edesauttaa helposti ja edullisesti laiskottelemalla ruohonleikkuussa:

Omassa pihassa:

  • Aloita ruohon leikkaaminen myöhemmin
  • Leikkaa harvemmin
  • Jätä osa nurmikosta leikkaamatta ja leikkaa lyhyeksi vain ne alueet joilla lyhyttä ruohoa oikeasti tarvitaan
  • Jätä hauskoja kuvioita
  • Perusta niitty!
Reposaari, Pori

Reposaari, Pori

 

Taloyhtiön pihassa:

  • Esitä leikkuuvälien lyhentämistä ja nurmikon osan jättämistä pitkäksi seuraavassa taloyhtiön kokouksessa
  • Jättäkää hankalasti leikattava pihan osa kasvamaan pitkäksi
  • Kylväkää niittysiemeniä remontin jäljiltä peitetylle piha-alueelle
Taloyhtiön piha, Multisilta, Tampere

Taloyhtiön piha, Multisilta, Tampere

Taloyhtiön piha, Härmälä, Tampere

Taloyhtiön piha, Härmälä, Tampere

Viheralueilla

  • Asukkaana voit
    • ehdottaa uusiin kaava- ja viheraluesuunnitelmiin niittyjä ja muita luonnontilaisia alueita kalliin nurmikon tilalle,
    • antaa palautetta jo olemassaolevien viheralueiden hoidosta
    • äänestää viheralueista kiinnostuneita päättäjiä
    • perustaa sissiniittyjä kylvämällä niittysiemenä joutomaille ym.
    • Osallistua talkoisiin ja järjestää niitä itse
  • Viheralueiden hoidosta päättäjänä voit
    • perustaa niittyjä ja muita luonnontilaisia viheralueita
    • järjestää viheralueiden hoitotalkoita
    • harkita mitä nurmikoita kannattaa pitää lyhyenä – voisiko joissain paikoissa kokeilla leikkuuvälin pidentämistä, kuvioiden jättämistä, niittykasveja?
Kuiva radanvarren niitty, Tampere

Kuiva radanvarren niitty, Tampere

Punakivenpuisto, Helsinki

Punakivenpuisto, Helsinki

Niitty, Messukylä, Tampere

Niitty, Messukylä, Tampere

 

Puistonurmikko, Geneve, Sveitsi

Puistonurmikko, Geneve, Sveitsi

Kasvata kukkia perhosille ja mehiläisille

Hyönteiset ja hyönteispölytteiset kasvit tarvitsevat toisiaan. Viime vuosina hyönteisten on todettu vähenevän suurella nopeudella. Osittain tämä johtuu erilaisten kemikaalien, erityisesti torjunta-aineiden, käytöstä viljelyssä. Toinen syy on se, että viljelymaisemat ja puutarhat ovat muuttuneet entistä yksitoikkoisemmiksi. Hyönteisten kannalta ne ovat autiomaita, joissa ei ole ravintokasveja.

Luontoa rikastava puutarhuri voi tarjota helposti ravintokasveja perhosille, kimalaisille ja muille hyönteisille ja saada samalla niiltä pölytyspalvelua. Nyt on hyvä aika kylvää esimerkiksi kesäkurpitsaa, oreganoa ja basilikaa. Ne kaikki ovat erinomaisia pölyttäjäkasveja. Lisäksi ne tarjoavat silmäniloa puutarhassa ja makunautintoja keittiössä.

Kasvit voi toki ostaa myös taimina, mutta itse kasvattamalla pääset seuraamaan kasvin elämää alusta saakka. Siementen itämisen ja kasvun seuraaminen tarjoaa myös erinomaisen tavan tutustua luonnon prosesseihin.

Talvella voi avata maisemaa ja luoda lahopuuta

Talvi on hyvä aika kaataa puita, jos se on tarpeen esimerkiksi hakamaan tai lehdesniityn rakenteen kannalta, eli avaruuden lisäämiseksi. Puut eivät kaatuessaan vahingoita muuta kasvillisuutta, kun se on lumen peitossa. Tässä vaiheessa vuotta puiden kaato ei myöskään häiritse lintujen pesintää.

Kaadettujen puiden oksat voivat tarjota myös lisäravintoa jäniksille ja rusakoille. Puunrungot jätetään tietysti paikan päälle tai jonnekin lähelle – kesällä puista ja oksista voi sitten rakentaa erilaisia monimuotoisuutta lisääviä rakennelmia, kuten polkujen reunuksia, penkkejä, risuaitoja, patsaita… vain mielikuvitus on rajana!

Suojelukasvatuskyltti

Eläintarhat luonnonsuojelukasvattajina

Miten kävijät huomioivat luonnonsuojelua Korkeasaaren eläintarhassa? Vai huomioivatko lainkaan? Ymmärtävätkö Korkeasaaren kävijät suomalaisen eläintarhan luonnonsuojelun linkittymistä globaaliin luonnonsuojeluun?

Eläintarhat ovat olleet jo yli sata vuotta ihmisille tärkeitä paikkoja. Eläintarhaan tullaan katselemaan eläimiä, mutta myös rentoutumaan ja viettämään vapaa-aikaa yhdessä. Monet eläintarhat ovat suosittuja turistikohteita, ja erityisesti jos eläintarhassa on esillä harvinaisia ja uhanalaisia eläinlajeja. Nykyaikaisten eläintarhojen tehtävänä on sekä luonnonsuojelu että myös uhanalaisten lajien suojelu. Tämän lisäksi eläintarhat haluavat välittää yleistietoa eläimistä, ja niiden elinympäristöistä, luonnosta ja luonnonsuojelusta.  Eläintarhoissa ja akvaarioissa vierailee vuosittain yli 700 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa (WAZA 2017)

Tuottavuus ja eläintarhojen kohde matkailuvalttina (turismi) ovat myös tärkeä osa eläintarhojen strategiaa. Kaupallisessa ja tuotantoa korostavassa nykymaailmassa voidaan epäillä toteutuvatko eläintarhan luonnonsuojelulliset tavoitteet asianmukaisesti ja eettisesti oikealla tavalla.  Eläimen arvo toimivana eettisenä omana yksilönä on minimaalinen, kun sen arvo nähdään lisäännyttämisen ja viihteen kautta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Ähtäriin tuodut isopandat.

Helsingin kaupungin omistama Korkeasaaren eläintarha perustettiin Helsinkiin jo 1800-luvun lopulla. Nykyään Korkeasaaressa käy vuosittain noin puoli miljoonaa vierailijaa. Korkeasaaren eläintarhan päätavoite- ja tehtävä tulee esille Korkeasaarten nettisivuilla näin: ”Luonto- ja ympäristötietouden välittäminen on yhä edelleen eläintarhan tärkeimpiä tehtäviä. Ympäristömme muuttuessa eläintarha on kuin ikkuna luonnon monimuotoisuuteen, erilaisiin elinympäristöihin ja niiden eläimistöön.” (viitattu 20.2.2018)

Kiinnostuimme luonnonsuojelukasvatuksesta eläintarhoissa ja yhdessä korkeasaarelaisten kanssa syntyi idea tutkia luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen välistä yhteyttä Korkeasaaressa.  Hankkeessa pyrittiin selvittämään, miten Korkeasaaren eläintarha välittää kävijöilleen tehtäväänsä luonnon monimuotoisuuden edistämisestä.

Vuonna 2016 teimme kevään ja kesän aikana Korkeasaarella 75 haastattelua, joihin osallistui yhteensä 89 eläintarhan kävijää.  Tutkimusanalyysissä tutkimme miten kävijät näkevät luonnonsuojelun eläintarhakäynnin aikana. Tulokset osoittivat, että Korkeasaaren kävijät ymmärtävät eläintarhojen luonnonsuojelun kapea-alaisesti ja arkielämästä etäänä. Luonnonsuojelu havaittiin Korkeasaaressa karismaattisten eläinlajien luonnonsuojeluhankkeina, eläinten siirtämisenä takaisin luontoon sekä eläin- ja luonnonsuojeluinfon jakamisena esimerkiksi eläintarhan informaatiopisteissä ja eläinlajikohtaisissa infotauluissa, opastekylteissä ja mainoslapuissa.

Eläintarhan kävijöille luonnonsuojelu tuli siis esille pääasiassa eläintarhan omien toimintojen avulla. Tällöin kävijän/kävijöiden toivotaan toteuttavan luonnonsuojelua ohjatulla tavalla esimerkiksi lahjoittamalla rahaa uhanalaisten eläinten suojeluun (suojeluhankkeet). Sen sijaan kävijöiden arkielämään liittyvä luonnonsuojelutoiminta jää kävijälle hämärän peittoon.  Juuri tässä tilanteessa eläintarhan luonnonsuojelu muuttuu etäiseksi. Kävijälle ei tunnu jäävän käteen mitään konkreettista, omaan elämään yhdistyvää tietoa eri lajien uhanalaisuuden syistä ja luonnon tämän hetken tai tulevaisuuden tilasta. Chalmin-Pui and Perkins (2016) saivat vastaavanlaisia tuloksia Lontoon eläintarhasta (BUGS exhibit).

Jos Korkeasaaren eläintarhan viestimä luonnonsuojelu koetaan kaukaisena asiana, mitä asialle pitäisi tehdä?

Tosiasia on, että yhä edelleen eläintarhoihin tullaan pääasiassa viettämään vapaa-aikaa ja katsomaan eri eläinlajeja. Yleisesti oletetaan, että luonnonsuojelukasvatus edistää ympäristötietoisuutta myönteisesti, mutta se voisi olla nykyistä vaikuttavampaa. Tutkijoina toivomme, että eläintarhat kehittyisivät paikaksi, jossa moderneja keinoja käyttävä, vaikuttava ympäristökasvatus olisi entistä tärkeämmässä asemassa. Tärkeää olisi kytkeä vankemmin eläintarhan eläimet ja ympäröivä luonto, mutta myös luonnonsuojelukasvatus kävijöiden arkikäytäntöihin, esimerkiksi mitä kuluttaja ja kansalainen voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai biodiversiteetin lisäämiseksi omassa ympäristössään. Eläintarhakokemuksessa se mitä nähdään, koetaan, kuullaan ja opitaan eläintarhassa, muun muuassa biodiversiteetistä tai ympäristötuhoista, muuttaisivat ja muovaisivat kävijän käyttäytymistä ja arkikäytäntöjä paljon enemmän kuin nykyään. Jos tämä onnistuu, eläintarha paikkana voisi kehittyä kestävämmäksi ja vaikuttavammaksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi.

helmikuu

Myyrät ja hiiret rikastajina

Helmikuu, hanki helmeilee ja taivas on kirkas pakkaspäivinä. Vaikka olisi pilvistäkin, päivän pituus tuo helpotusta harmauteen.

Lumen alla maailma on kuitenkin hämärä, mutta samalla lämpimämpi kuin hangen päällä. Siellä pikkujyrsijät viettävät talven suojassa pakkaselta. Ruokanaan ne käyttävät siemeniä, juuria ja mukuloita.

Puutarhurin näkökulmasta myyrät ja hiiret eivät heti vaikuta luonnonhoidon kumppaneilta. Ne hävittävät istutuksia kaivamalla käytäviä sekä syömällä maanalaisia kasvinosia. Lisäksi ne siirtävät kulkiessaan kasveja outoihin paikkoihin.

Tarkemmin ajatellen ne kuitenkin rikastavat kaupunkiluontoa: tuottavat epäsäännöllisyyttä ja yllätyksiä. Se ei kenties sovi täsmällisesti hoidettuihin puistoihin, mutta kaikkialla muualla on voi ajatella, että puistoissa näkyy myös myyrien ja hiirien kädenjälki. Keväällä se voi tulla esille ruohokäytävinä, myöhemmin yllättävässä paikassa kukkivana pionina. Pikkujyrsijöiden puutarhanhoitoa ei tarvitse hyväksyä kokonaan, mutta voi ajatella hoitavansa puutarhaa yhdessä niiden kanssa.

Hanki antaa suojaa myös monille muille viheralueiden eliöille. Monet kasvit talvehtivat lehtiruusukkeina hangen alla ja ovat valmiita lähtemään kasvuun heti, kun aurinko on sulattanut maan. Talvi on levon aikaa myös maan päällä. Puut ja pensaat ovat kasvattaneet silmujen aiheet jo syksyllä. Perhoset ja niiden toukat ovat siirtyneet suojaisiin paikkoihin kellareihin, louhikkoihin ja onttoihin puihin.

Samalla tavalla puutarhuri voi antaa syksyllä syntyneiden ideoiden muhia ja levätä talven yli. Helmikuun aurinko ohjaa ajatukset kenties syksyllä tarpeellisiksi havaittuihin talkoisiin tai muihin hoitotoimiin. Järjestätkö risuaita- tai niittytalkoot? Mihin sijoitat lahopuupölkyn ja villiniityn?

Nyt on hyvä aika laittaa kesän tapahtumia kalentereihin. Kesä on edessäpäin. Suunnataan ajatukset siihen!

Tunnista talventörröttäjiä ja seuraa lumijälkiä

Talvinen luonto voi vaikuttaa hiljaiselta, mutta talvi tarjoaa myös mahdollisuuksia havainnoida luonnon tapahtumia uusin tavoin.

Talviset kasvien jäänteet näyttävät perin toisenlaisilta kukinta-aikaiseen asuunsa verrattuna. Talventörröttäjiksi kutsutaan kasveja, jotka jäävät varsinaisen kasvukauden loputtua pystyyn ja varistavat siemenensä jäälle tai lumihangelle. Näin siemenet leviävät tehokkaasti ja ovat valmiina itämään keväällä.

Talventörröttäjiä on Suomessa yli 200 lajia. Ne ovat isokokoisia jäykkävartisia ruohoja ja tai heiniä, kuten putkia, kastikoita, hierakoita ja monenlaisia mykerökasveja (esim. kultapiisku, pujo, kaunokit, ohdakkeet). Kaupungeissa näitä kasveja kasvaa yleisesti joutomailla eli erilaisilla rakentamatta jääneillä välialueilla, varastoalueilla yms.

Talventörröttäjien siemenet tarjoavat myös ruokaa monille linnuille.  Talvisilla retkillä joutomaalla saattaakin nähdä siemensyöjistä esimerkiksi värikkään tiklin, punatulkun, vihervarpusen tai urpiaisen. Myös Suomeen talvehtimaan jääneet peipot tai järripeipot käyttävät talventörröttäjiä ravintonaan. Talventörröttäjät siis turvaavat talviruokinnan lisäksi lintujen talvehtimista ja siksi olisi tärkeää jättää niitä pystyyn talveksi.

Luminen talvi tarjoaa mahdollisuuden seurata eläimiä paremmin kuin muina vuodenaikoina. Yöllisen lumisateen jälkeen voi aamulla vaikka työmatkalla laskea rusakkojen tai oravien jälkiä. Pelloilla tai joutomaalla voi nähdä myös myyrien ja hiirien jälkiä. Lintujen lisäksi nekin käyttävät kasvien siemeniä ravinnokseen.

Talventörröttäjien tunnistamiseen erinomainen teos on Ari-Pekka Huhdan Talventörröttäjät – Suomen luonnonvaraiset ruohot ja heinät talvella (Tampere: Vastapaino, 2015).

Lumijälkien tunnistamiseen käy esimerkiksi Mikä tästä meni?  – eläinten jäljillä (WSOY, 2000).