Tapaus Tesomajärvellä

Viileä toukokuun lopun iltapäivä. Kierrän Ninan kanssa ympäri Tesomajärveä. Tarkistamme puihin kiinnitettyjä rastimerkintöjä ja teemme havaintoja maastossa. On pari tuntia aikaa OmaTesoma –hankkeeseen liittyvän asukaskävelyn ja –keskustelun ja samalla ensimmäisen Tapauksen osallistamiskonsulttikeikan alkuun. Meitä molempia jännittää.

Oma Tesoma -hankkeessa osallistetaan asukkaita lähiympäristön suunnitteluun ja budjetointiin. Hanketta tehdään pääasiassa Tampereen kaupungin työnä, mutta asukastilaisuuksien järjestämisessä on käytetty myös konsultteja. Asukaskävelyn aineistona oli aiemmissa tilaisuuksissa tuotettuja asukkaiden ideoita Tesomajärven ympäristön kehittämiseksi sekä virkamiesten arvioita niiden toteuttamiskelpoisuudesta.

Tilaisuuden tarkoituksena on saada asukkaat priorisoimaan erilaisia toimenpiteitä sekä käydä keskustelua erilaisista päätöksenteon rajoitteista, joita virkamiehillä on. Tapauksen tehtävänä on toimia siltana asukkaiden ja virkamiesten välillä sekä auttaa jäsentämään aiempia ideoita niiden jatkokehittelykelpoisuuden mukaan.

Tesomalaiset osoittautuivat hyvin innokkaiksi kehittämään asuinaluettaan. Tähänkin tapahtumaan osallistui viileästä säästä huolimatta lähes 20 asukasta, ja maastokävelyn jälkeen osallistujien papereista fläpeille siirretyt kommentit peittivät lopulta suuren osan uimahallin kokoustilan seinistä ja ikkunoista.

Rastilla

Asukkaiden ja virkamiesten keskutteluttamisen, kysymysten, ihmettelyn, toistamisen ja erilaisten esimerkkien kertomisen avulla saimme täsmennettyä ehdotuksia sekä löydettyä asukkaille tärkeimmät hankkeet, jotka osoittautuivat varsin kohtuullisiksi.

OmaTesoma -hanke on hyvä esimerkki siitä, miten kaupungit voivat käyttää  ulkopuolista ammattitaitoa käyttää osallistamis- ja päätöksentekoprosesseissa. Tällä kertaa sitä tarvittiin siirtymiseen ideoinnista priorisointiin.

Kesäkuun alussa istumme Ninan kanssa lounaalla Keskustelemme Tesomajärvestä ja kokemuksistamme. Olemme innostuneita ja tunnemme onnistumisen iloa. Saimme tutustua  hienoon puistometsään. Tapasimme  kotiseudustaan huolehtivia asukkaita ja kaupungin toimijoita, jotka haluavat kehittää aluetta yhteistyössä asukkaiden kanssa. Ja parasta tietystysti oli, että onnistuimme edistämään yhteisymmärryksen rakentamista. Lisää tätä, kiitos!

Lahopuita Tesomajärvellä

Uudet luonnonsuojelukeinot – ruohonjuuritasolla

Alkuviikon Helsingin sanomista osui silmiin mielenkiintoinen kirjoitus. Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Olli Ojala kirjoitti vieraskynäkirjoituksessa että Biodiversiteetin suojelu vaatii uusia välineitä. Oma post doc -tutkimushankkeeni aiheena on yksi tällainen uusi väline eli luontoarvojen kompensointi. Ojala lähestyy asiaa kuitenkin eri suunnasta: ”EU:n biodiversiteettistrategia vaatii” ja ”Suomella olisi erinomaiset hallinnolliset ja tiedolliset edellytykset”. Näkökulma on siis ylhäältä alaspäin, olisi toteutettava EU:n strategiaa, mihin Suomessa olisi hyvät edellytykset. Oma näkökulmani on sen sijaan paikallisen ruohonjuuritason mahdollisuuksissa.

Kirjoitin lyhyen mielipidekirjoituksen vastineeksi ja se julkaistiin 29.5.2014. Avaan tässä aihetta hiukan enemmän. Itse olen törmännyt uusiin luonnonsuojelukeinoihin kun väitöskirjatutkimuksessani tuli tarpeelliseksi miettiä perinteisten luonnonsuojeluratkaisujen, kuten aluesuojelun, rinnalle joustavampia paikallisia ratkaisuja – suojelutuloksista tinkimättä. Nykyinen liito-oravan suojelemisen tapa (pienet, tiukasti suojellut laikut) ei hyödytä kovin paljon liito-oravaa eikä ole siis kustannustehokasta, ja se aiheuttaa myös ongelmia maankäytön suunnittelussa. Toisenlaisia suojelukeinoja kehiteltiinkin Tampereen kaupunkiseudun yhteistyöhankkeissa, ja keinoja mietiskeltiin myös ulkomaisten esimerkkien, kuten luontoarvojen kompensaation ja luontoarvopankkien valossa. Samantyyppisiä ongelmia esiintyy luonnonsuojelun kentällä yleisemminkin – suojelu keskittyy liian usein kartoitushetkellä havaittujen luontoarvojen säilyttämiseen eikä luontoarvojen lisäämiseen pidemmällä tähtäimellä. Yksi mieleeni jäänyt ajatus eräästä amerikkalaisesta tieteellisestä artikkelista oli se, että liian usein suojelujärjestelmä kannustaa maanomistajia vähentämään luontoarvoja metsissään (suojelupäätösten pelossa) – parempi olisi jos lainsäädäntö kannustaisi lisäämään luontoarvoja.

Joustavat keinot ovat kuitenkin erilaisia kuin ylhäältä alaspäin tapahtuva, koko valtakunnassa samalla tavalla toteutettava suojelu. Kuten minkä tahansa uuden kohdalla, kokeilussa täytyy edetä varovasti ja pyrkiä jatkuvasti oppimaan kokemuksista. Oppimisessa ja paikallisessa soveltamisessa tarvitaan luonnontieteellisen asiantuntemuksen lisäksi laajaa paikallista asiantuntemusta ja sitoutumista, jotta sekä suojelun että esimerkiksi maankäytön tavoitteisiin päästään ja jotta paikalliset ja tapauskohtaiset ominaispiirteet pystytään paremmin huomioimaan.

Valokuvassa on lahopuita Tampereen Tesomajärveä ympäröivässä, asukkaiden paljon käyttämässä metsässä, entisellä lentopallokentällä (kuvattu 5/2014).

Tapaus julkisuudessa

Tutkimusosuuskuntamme perustaminen on herättänyt mukavan paljon mediamielenkiintoa. Tutkimusosuuskunta Tapauksesta tehtyjä lehti-, radio- ja tv-juttuja on linkattu osuuskunnan FB-sivuille. Kerätäänpä ne talteen myös tähän blogiin.

Kunnallisalan kehittämissäätiö on rahoittanut useamman tutkimusosuuskunnan jäsenen väitöstutkimuksia. Säätiön lehden, Polemiikin, numerossa 1/2014 julkaistiinkin Pauliinan haastattelu ”Tapaus kerrassaan: Tutkijat perustivat osuuskunnan”. Samoihin aikoihin säätiö uutisoi sivuillaan ”superperjantaista” kun kaksi säätiön rahoittamaa tutkijaa väitteli historiallisesti samalla kellonlyömällä. Toinen näistä oli tutkimusosuuskunnan pj. Nina.

Helmikuussa Tampereen yliopiston oman radion, Radio Moreenin Alakuppila-ohjelmassa Lassi Rikkonen haastatteli osuuskunnan jäseniä Eveliinaa ja Ninaa. Juttelimme siitä miten osuuskunnan alkutaival sujunut ja millaisia mietteitä meillä on asiakkaisiin, markkinointiin ja julkaisutoimintaan liittyen. Podcast on kuunneltavissa täällä.

Tammikuussa Tampereen yliopiston opiskelijalehti Utain haastatteli ja kuvasi Timoa, Jereä ja Ninaa juttuun, jossa kerrottiin osuuskuntien roolista työllistymisessä.

Tammikuussa lähetimme myös ensimmäisen lehdistötiedotteemme, ja se uutisoitiin myös Tampereen yliopiston tutkimusuutisissa.

Aivan tammikuun alussa YLE uutisoi tutkimusosuuskunnastamme ja haastatteli Jarkkoa ja Ninaa. Aiheesta tehtiin myös TV-juttu Ylen Hämeen alueuutisiin.

15.11.2013 Almamedian sanomalehdissä julkaistiin juttu Ninan väitöskirjasta. Jutun yhteydessä oli kainalouutinen osuuskuntamme perustamisesta.

Kaupunkitutkimuksen päivillä

Kaupunkitutkimuksen päivät kokoavat vuosittain yhteen kaupunkia eri tavoin tutkivia ihmisiä, joihin Tapauksen jäsenetkin kuuluvat. Lisäksi tämän vuoden teema, kehollinen kaupunki, toi päivien keskiöön kokemukset ja arkielämän käytännöt – meille tärkeät teemat. Matkasimme siis Nina Nygrenin kanssa esittelemään tutkimuksiamme Tieteiden talolle Helsinkiin.

Omassa esitelmässäni pohdin lähiöiden luonnon muotoutumista rakentamisen ja asukkaiden käyttäytymisen seurauksena sekä luonnon pysyvyyttä ja muuttuvuutta lähiöissä. Rakentaminen ja asukkaiden toiminta muokkaa lähiön luonnosta aivan omanlaistaan uutta luontoa, johon kuuluu muun muassa kuluneita kaupunkimetsiä ja monimuotoista laskettelurinteen kasvillisuutta. Lähiön luonto onkin jatkuvassa muutoksessa, vaikkei asukas sitä huomaa.  Esimerkiksi metsä kasvaa, mutta asukas ei välttämättä huomaa sitä ennen kuin metsäammattilainen on päättänyt metsän tarvitsevan harvennusta. Tämä muutos taas yllättää asukkaan.

Nina taas käsitteli esitelmässään liito-oravien läsnäolon selvittämistä osana maankäytön suunnittelua ja kaupunkimetsien hoitoa. Hän selvittää, miten kartoittajien maastokäynneillä tekemistä havainnoista syntyy merkintöjä lisääntymis- ja levähdyspaikoista ja ymmärrystä liito-oravan liikkumisesta ja ympäristön käytöstä.

Esitelmiemme aiheet risteävät monissa tilanteissa.  Liito-oravareviirit vaikuttavat siihen, mitä alueita osoitetaan virkistyskäyttöön sekä päätöksiin taajamametsien hakkuista. Liito-oravat vaikuttavat siis eri vaiheissa päätöksiin, joilla lähiöluonto muotoutuu. Ja tietysti aktiiviset asukkaat voivat vaikuttaa myös siihen, mitkä liito-oravat tulevat havaituiksi.

Mistä muusta kaupunkitutkimuksen päivillä puhuttiin? Lapsista Pikku Kakkosen puiston suunnittelijoina, parilla eri tavallakin koirista kaupungissa, suunnittelijan kehollisudesta, muuttoliikkeestä, vanhuksista ja hisseistä, Moskovan metrossa elävistä koirista sekä monesta muusta mielenkiintoisesta tavasta jäsentää kaupungin kokemista. Kaikkea mielenkiintoista ei taaskaan päässyt kuulemaan.

[avatar user=”Eveliina Asikainen” size=”thumbnail” /]

Perustamiskokous

Miksi tutkimusosuuskunta?

Tästä alkaa Tutkimusosuuskunta Tapauksen blogi. Blogiin tulee tutkimusosuuskunnan jäsenten kirjoituksia tutkimustuloksista, uusista avauksista, näkökulmista ja kiinnostavista yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Ensimmäisessä blogikirjoituksessa avaan syitä siihen miksi perustimme Suomen ensimmäisen tutkimusosuuskunnan marraskuussa 2013. Kahdeksan jäsenen joukossa on tietenkin useita, henkilökohtaisempiakin syitä perustamiselle, mutta Tutkimusosuuskunta Tapauksen perustaminen kiteytyy seuraaviin kolmeen syyhyn:

Vuorovaikutus

Haluamme vahvistaa tutkimusmaailman ja muun yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Joskus akateemisen tutkimuksen maailmassa vaikuttaa siltä, että yhteiskuntatieteen perimmäinen tarkoitus on opettaa yhteiskuntatiedettä seuraavalle opiskelijasukupolvelle. Usein ajatellaan, että tieteen tulisi pitää näpit irti tutkimuskohteistaan, silloin tällöin voi käydä aineistoa hakemassa, ja toivotaan, että joku käytännön soveltaja lukisi tieteellisiä tutkimustuloksia julkaisuista.

Toivomme näkevämme tutkimustuloksiamme hyödynnettävän käytännössä, mutta tiedämme, etteivät tutkimustulokset yleensä hyppää väitöskirjoista, loppuraporteista ja tieteellisistä artikkeleista suoraan käytäntöön. Niinpä päätimme olla aktiivisesti mukana tutkimustulosten ja –ideoiden käytäntöön soveltamisessa. Meitä kiinnostaa myös ajatushautomomainen toiminta, jonka avulla voimme saada kuuluviin uusia, tutkimustuloksista kumpuavia näkökulmia. Haluamme tehdä yhteiskuntatiedettä, jota voi soveltaa yhteiskunnassa.

Tiiviistä yhteyksistä ns. ”ympäröivään yhteiskuntaan” (kuten yliopistolakijargonissa asia ilmaistaan – samaa yhteiskuntaahan tässä kuitenkin ollaan) on hyötyä myös akateemisessa tutkimuksessa. Haluamme pysyä ajan hermolla, tehdä vaikuttavaa tutkimusta ja saada uusia näkökulmia tutkimukseemme.

Yhdessä tekeminen

Tätä nykyä yliopistomaailman kilpailussa korostuvat henkilökohtaiset ansiot ja tutkimusrahoituksesta kilpaileminen jopa lähimpiä tutkijatovereita vastaan. Koemme, että tutkimusosuuskunta tarjoaa meille mahdollisuuden jakaa parhaita käytäntöjä, saada toinen toisistamme vertaistukea ja foorumin jolla keskustella ja ideoida luottamuksellisesti yhdessä.

Työllistyminen

Yhteiskuntatieteen alan tutkijoiden, edes tohtoreiden, työnäkymät eivät ole kovin ruusuiset. Tarjolla on lähinnä kilpailtuja pätkätöitä. Tutkimusosuuskuntamme täydentää työllisyysnäkymiämme siten että pystymme ottamaan vastaan laajempia projekteja joustavammin kuin yksittäisinä työntekijöinä, tai pienempiä projekteja kuin nykyään yliopiston kautta pystyy. Pystymme hankkimaan myös ei-akateemista rahoitusta.

Siksi tutkimusosuuskunta!