Tee näin, jos haluat luonnonsuojelun pysäyttävän hankkeesi

Voit aloittaa mistä kohdasta tahansa.

1. Ajattele, että luonnonsuojelua ei tarvitse ottaa hankkeessasi huomioon ollenkaan. Hankkeesi on niin tärkeä, ettei luonnonsuojelua tarvitse edes miettiä.  Jatka hankkeen suunnittelua mahdollisimman pitkälle.

2. Kun luontoselvityksiä vaaditaan, esitä yllättynyttä, vähättele asiaa, teetä selvitys mahdollisimman halvalla ja väärään aikaan, jottei mitään varmasti löydy.

3. Kun paikalliset luonnonsuojelijat löytävätkin hankealueelta suojeltavia luontoarvoja, epäile paikallisten asiantuntemusta ja motiiveja. Heittäydy marttyyriksi ja päivittele mediassa kuinka pienet eliöt ja EU voivat jyrätä tärkeän hankkeesi.

4. Jatka riitelyä paikallisten asukkaiden, ympäristöviranomaisten, hallinto-oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-tuomioistuimen kanssa.

Onneksi asioita voi myös muuttaa missä kohdassa tahansa, esimerkiksi sellaisten asiantuntijoiden kanssa, jotka ottavat luonnonsuojelun, paikallisen tiedon, osallistamisen, yhteistyön ja hankkeen edistämisen positiivisena haasteena. Ota meihin yhteyttä vaikkapa sähköpostitse, tapaus(a)tutkimusosuuskunta.fi .

Lahopuita Tesomajärvellä

Uudet luonnonsuojelukeinot – ruohonjuuritasolla

Alkuviikon Helsingin sanomista osui silmiin mielenkiintoinen kirjoitus. Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Olli Ojala kirjoitti vieraskynäkirjoituksessa että Biodiversiteetin suojelu vaatii uusia välineitä. Oma post doc -tutkimushankkeeni aiheena on yksi tällainen uusi väline eli luontoarvojen kompensointi. Ojala lähestyy asiaa kuitenkin eri suunnasta: ”EU:n biodiversiteettistrategia vaatii” ja ”Suomella olisi erinomaiset hallinnolliset ja tiedolliset edellytykset”. Näkökulma on siis ylhäältä alaspäin, olisi toteutettava EU:n strategiaa, mihin Suomessa olisi hyvät edellytykset. Oma näkökulmani on sen sijaan paikallisen ruohonjuuritason mahdollisuuksissa.

Kirjoitin lyhyen mielipidekirjoituksen vastineeksi ja se julkaistiin 29.5.2014. Avaan tässä aihetta hiukan enemmän. Itse olen törmännyt uusiin luonnonsuojelukeinoihin kun väitöskirjatutkimuksessani tuli tarpeelliseksi miettiä perinteisten luonnonsuojeluratkaisujen, kuten aluesuojelun, rinnalle joustavampia paikallisia ratkaisuja – suojelutuloksista tinkimättä. Nykyinen liito-oravan suojelemisen tapa (pienet, tiukasti suojellut laikut) ei hyödytä kovin paljon liito-oravaa eikä ole siis kustannustehokasta, ja se aiheuttaa myös ongelmia maankäytön suunnittelussa. Toisenlaisia suojelukeinoja kehiteltiinkin Tampereen kaupunkiseudun yhteistyöhankkeissa, ja keinoja mietiskeltiin myös ulkomaisten esimerkkien, kuten luontoarvojen kompensaation ja luontoarvopankkien valossa. Samantyyppisiä ongelmia esiintyy luonnonsuojelun kentällä yleisemminkin – suojelu keskittyy liian usein kartoitushetkellä havaittujen luontoarvojen säilyttämiseen eikä luontoarvojen lisäämiseen pidemmällä tähtäimellä. Yksi mieleeni jäänyt ajatus eräästä amerikkalaisesta tieteellisestä artikkelista oli se, että liian usein suojelujärjestelmä kannustaa maanomistajia vähentämään luontoarvoja metsissään (suojelupäätösten pelossa) – parempi olisi jos lainsäädäntö kannustaisi lisäämään luontoarvoja.

Joustavat keinot ovat kuitenkin erilaisia kuin ylhäältä alaspäin tapahtuva, koko valtakunnassa samalla tavalla toteutettava suojelu. Kuten minkä tahansa uuden kohdalla, kokeilussa täytyy edetä varovasti ja pyrkiä jatkuvasti oppimaan kokemuksista. Oppimisessa ja paikallisessa soveltamisessa tarvitaan luonnontieteellisen asiantuntemuksen lisäksi laajaa paikallista asiantuntemusta ja sitoutumista, jotta sekä suojelun että esimerkiksi maankäytön tavoitteisiin päästään ja jotta paikalliset ja tapauskohtaiset ominaispiirteet pystytään paremmin huomioimaan.

Valokuvassa on lahopuita Tampereen Tesomajärveä ympäröivässä, asukkaiden paljon käyttämässä metsässä, entisellä lentopallokentällä (kuvattu 5/2014).

Tapaus julkisuudessa

Tutkimusosuuskuntamme perustaminen on herättänyt mukavan paljon mediamielenkiintoa. Tutkimusosuuskunta Tapauksesta tehtyjä lehti-, radio- ja tv-juttuja on linkattu osuuskunnan FB-sivuille. Kerätäänpä ne talteen myös tähän blogiin.

Kunnallisalan kehittämissäätiö on rahoittanut useamman tutkimusosuuskunnan jäsenen väitöstutkimuksia. Säätiön lehden, Polemiikin, numerossa 1/2014 julkaistiinkin Pauliinan haastattelu ”Tapaus kerrassaan: Tutkijat perustivat osuuskunnan”. Samoihin aikoihin säätiö uutisoi sivuillaan ”superperjantaista” kun kaksi säätiön rahoittamaa tutkijaa väitteli historiallisesti samalla kellonlyömällä. Toinen näistä oli tutkimusosuuskunnan pj. Nina.

Helmikuussa Tampereen yliopiston oman radion, Radio Moreenin Alakuppila-ohjelmassa Lassi Rikkonen haastatteli osuuskunnan jäseniä Eveliinaa ja Ninaa. Juttelimme siitä miten osuuskunnan alkutaival sujunut ja millaisia mietteitä meillä on asiakkaisiin, markkinointiin ja julkaisutoimintaan liittyen. Podcast on kuunneltavissa täällä.

Tammikuussa Tampereen yliopiston opiskelijalehti Utain haastatteli ja kuvasi Timoa, Jereä ja Ninaa juttuun, jossa kerrottiin osuuskuntien roolista työllistymisessä.

Tammikuussa lähetimme myös ensimmäisen lehdistötiedotteemme, ja se uutisoitiin myös Tampereen yliopiston tutkimusuutisissa.

Aivan tammikuun alussa YLE uutisoi tutkimusosuuskunnastamme ja haastatteli Jarkkoa ja Ninaa. Aiheesta tehtiin myös TV-juttu Ylen Hämeen alueuutisiin.

15.11.2013 Almamedian sanomalehdissä julkaistiin juttu Ninan väitöskirjasta. Jutun yhteydessä oli kainalouutinen osuuskuntamme perustamisesta.