Uusia jäseniä osuuskuntaan ja muita tuulia

Vuoden 2017 alku on ollut jäsenillä niin kiireinen että tämä blogikirjoitus ja nettisivujen päivitys on myöhästynyt viikkokaupalla! Mutta nyt voimme ilolla tiedottaa, että vuoden 2016 lopulla jäsenkuntamme täydentyi kahdella uudella jäsenellä – meitä on nyt jo 12! Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin Vuokko Kurki sekä Julia Prusi.

Julia on meille tuttu Rikasta luontoa -hankkeemme kuvittajana, ja hanke sai jatkoa tälle vuodelle. Julian maalaamiaan julistetta ja kortteja on ihasteltu hankkeen aikana laajalti, ja Julia jatkaa osuuskunnassa pääasiassa graafisen alan töiden parissa.

Pohjavesihankkeiden yhteistoiminnasta väitöskirjansa kirjoittanut Vuokko Kurki taitaa yhteistoimintahankkeiden organisoinnin ja toteutuksen, ja Vuokko olikin mukana jo syksyllä erään vesihuoltohankkeen yleisötilaisuuden toteutuksessa.

Osuuskuntamme perustuu eripituisille projekteille, joten jokainen vuosi on aina vähän yllätys. Vuodelle 2017 on kuitenkin tiedossa Rikasta luontoa -projektille myönnetyn lisärahoituksen turvin (kiitos Maj ja Tor Nesslingin säätiö!) biodiversiteetti-tiedotuksen jatkamista viheralan ammattilaisille ja harrastajille. Tänä vuonna teemme sitä kuvitetun Rikasta luontoa -kalenterin merkeissä – laadimme seinäkalenteria vuodelle 2018. Käymme myös esittelemässä projektia tieteellisessä konferenssissa Italiassa keväällä 2017. Muitakin projekteja on tulossa, seuraa referenssi-sivuamme  ja tätä blogia.

Rikasta luontoa -koulutuksen antia Lepaalla

Vihervuoden mitali Rikasta luontoa -hankkeelle

Tänä syksynä saimme mukavaa sähköpostia: Vihervuoden päätapahtumaan 27.10.2016 Säätytalolla olisi tavallistakin parempi syy mennä. Vihervuoden mitalitoimikunta oli päättänyt muistaa meitä mitalilla jotka jaettaisiin tapahtumassa.

Vihervuoden mitali

Vihervuoden mitali on aika hieno!

Mitaleita jaetaan jokaisena Vihervuotena noin 50 kpl. Toimikunnan perustelut meidän mitalillemme olivat:

”Tutkimusosuuskunta Tapauksen Rikasta luontoa -hanke on edistänyt koulutuksillaan ja viestinnällään viheralan ammattilaisten ja harrastajien tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta.Hanke opastaa ja kannustaa ihmisiä tekemään pihoista, puistoista ja puutarhoista luonnon monimuotoisuutta vaalivia viherympäristöjä. Hankkeen pääkohderyhmänä ovat viheralan ammattilaiset sekä puutarhojen ja pihojen hoitajat ja omistajat. Hankkeessa tehdään myös kuluttajille suunnattua tiedotusta sosiaalisen median ja nettisivujen kautta.”

Mitali oli erityisen mukava yllätys siksi että emme ole vakiintuneita toimijoita viheralalla vaan Rikasta luontoa -hankkeemme on ideoitu projektiryhmän jäsenten tutkimustulosten pohjalta. Tutkimuksissamme olemme havainneet että viheralueiden ja pihojen suunnittelussa ja hoidossa voisi tehdä paljon asioita biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen hyväksi.

Haluamme kiittää erityisesti hankkeen rahoittajaa Maj ja Tor Nesslingin säätiötä, kaikkia hankkeen koulutuksiin osallistuneita sekä mitalitoimikuntaa (presidentti Tarja Halonen, europarlamentikko ja viherympäristöliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen, Viherympäristöliiton pääsihteeri Seppo Närhi sekä ympäristöministeriön ylijohtaja Timo Tanninen). Hankkeessa järjestimme yhteensä viisi koulutusta, joiden päätavoitteena oli ideoida yhdessä osallistujien ja meidän järjestäjien kesken keinoja rikastaa luontoa erilaisilla viheralueilla. Valitsimme koulutusmenetelmäksi pienryhmäkeskustelut, jolloin yleisö pääsee paremmin ääneen – useat osallistujat olivat paljon kokeneempia puutarhojen ja viheralueiden suunnittelijoita ja hoitajia kuin me.

Hämeenlinnan koulutus

Hämeenlinnan koulutus

 

Hämeenlinnan kiinnostavimmat

Hämeenlinnan kiinnostavimmat

Saimme myös paljon ajatuksia siitä, mitkä ideat voisivat levitä helpoiten ja millaisia luonnonsuojelun ja viheralan yhteistyön mahdollisuudet ja esteet ovat.

Hankkeessa teimme yhteistyötä myös taitelija Julia Prusin kanssa. Hänen kanssaan suunnittelimme julisteen jonka kuvat hän maalasi. Kuvia päätimme käyttää myös kortteihin. Näitä materiaaleja jaettiin koulutuksissamme sekä muissa tilaisuuksissa. Aivan selvästi Julian kuvilla oli keskeinen osa hankkeen kiinnostavuudessa – kuvitusta kehuttiin vuolaasti. Ehkä paras kohteliaisuus jonka saimme on se että ”tämä on tämmöinen kesämökin huussijuliste!” – juuri se on ollut tavoitteemme eli kaunis ja pitkääkin katsomista kestävä juliste joka samalla välittää myös tietoa monipuolisista kasvivalinnoista ja sammakkolammen rakenteesta.

Materiaalia jaossa

Materiaalia jaossa

Hankkeelle laadittiin myös nettisivut (joita pyrimme edelleen täydentämään erityisesti koulutusmateriaalilla) sekä julkaisimme päivityksiä sosiaalisessa mediassa – Facebookissa, Twitterissä sekä Instagramissa. Erityisesti nettihommissa, mutta myös ötökkäasiantuntemuksessa Tero Piirainen on ollut korvaamaton tiimin jäsen.

Vihervuoden päätöstapahtumassa oli hauskasti läsnä myös tilaisuudesta poissaolleita tutkimusosuuskuntalaisia. Rikasta luontoa -hankkeessa mukana ollut Jere Nieminen oli ideoinut Vihervuoden tapahtumissa ja myös päätöstapahtumassa jaossa olleen sissisiemenpussin sisältöä ja Teresa Vidfelt on päätoimessaan osallistunut Sastamalan Ritajärven luonnonsuojelualueen kyltityksen tekemiseen – hanke oli maisemapalkinnon ehdokkaana.

 

sissisiemenpussi

sissisiemenpussi

Päätöstapahtumassa saimme tilaisuuden mm. kuunnella hienoja esityksiä erilaisista Vihervuoden innovatiivisista tapahtumista. Metsähallituksen Lammaspaimenviikko palkittiin parhaana maisemahankkeena ja Turussa on tehty upeaa kansalaisille vallan luovuttavaa, kaupungin tukemaa kaupunkiviljelyä. Erilaiset kansalaisten omaehtoiseen tekemiseen perustuvat hankkeet olivat pinnalla.

Toisaalta kävi selväksi että oman hankkeemme työsarka villin ja rikkaan luonnon puolesta ei ole missään nimessä valmis. Aktiivinen luonnonsuojelu, uhanalaisten lajien elinympäristöjen kehittäminen ja villit, osallistavat kokeilut eivät vielä ole valtavirtaa vihersuunnittelussa ja -rakentamisessa. Toivomme että hankkeemme saa hakemaamme jatkorahoitusta, mutta jatkamme ainakin nettisivujen ja sosiaalisen median päivittämistä joka tapauksessa, ja meitä saa tilata puhumaan ja järjestämään keskustelu- ja ideointitilaisuuksia aiheesta. Hankkeen perusteella kannustamme myös taiteilijoiden mukaanottamista erilaisiin tutkimus- ja yhteistyöhankkeisiin.

Rikasta luontoa Vihervuositapahtumassa: Julia Prusi, Nina V. Nygren, Jarmo Saarikivi ja Eveliina Asikainen

Rikasta luontoa Vihervuositapahtumassa: Julia Prusi, Nina V. Nygren, Jarmo Saarikivi ja Eveliina Asikainen

Rikasta luontoa!

Voisiko luonnon monimuotoisuutta lisätä helpoilla ja edullisilla keinoilla? Siihen pyrkii vastaamaan Nesslingin säätiön rahoittama koulutushankkeemme.

Luonnon monimuotoisuudesta kertovaa tutkimusta ja uutisointia seuratessa on helppoa vaipua masennukseen: kuudes sukupuuttoaalto on jo käsillä. Kaupungistuminen lisääntyy ja kaupungit nielevät ympäröivää maaseutua ja luontoa. Toisaalta kaupunkien ulkopuolellakaan ei mene vahvasti: maatalous ja metsätalous tehostuvat ja biodiversiteetti köyhtyy. Luonnonvarojen käyttö kiihtyy ja ilmastonmuutos uhkaa.

Hanke lähtee kuitenkin liikkelle toivosta. Missä sitä näemme?

Ensinnäkin luonnon monimuotoisuutta on monenlaista: osa siitä viihtyy parhaiten mahdollisimman kaukana ihmisestä ja ihmisen vaikutuksesta (kuten esimerkiksi vanhan metsän lajit tai suuria koskemattomia alueita kaipaavat lajit). Mutta osa viihtyy ihmisen muokkaamissakin elinympäristöissä, kunhan vaan ympäristö tarjoaa sopivia resursseja. Keskitymme hankkeessa tällaisiin lajeihin. Osa vähenemässä olevasta luonnon monimuotoisuudesta on ollut riippuvaista esimerkiksi pienipiirteisestä, vähemmän intensiivisestä maataloudesta joka tuottaa avoimia elinympäristöjä. Tällaisia lajeja ovat monet ketojen ja niittyjen lajit jotka ovat vähentyneet sitä mukaa kuin esimerkiksi laidunnus on vähentynyt. Monet pellot, niityt ja kedot on metsitetty umpeen tai ne ovat metsittyneet itsekseen – niiden avoimina pitäminen vaatii siis ihmisen aktiivista toimintaa. Tämän avointen elinympäristöjen verkoston luominen uudelleen olisi monestakin syystä vaikeaa, vaikka esimerkiksi maisemapeltoja tukemalla niitä pidetäänkin yllä. Maatalouden käytännöt ovat kuitenkin muuttuneet täysin sekä yksittäisillä tiloilla että esimerkiksi tukijärjestelmän tasolla.

Toinen syy toivoon on se, että kaupungeissa ja taajamissa on runsaasti erilaisia avoimia elinympäristöjä joita pidetään aktiivisesti avoimina eri syistä. Kaupungeissa on myös metsäalueita, joissa ei toteuteta intensiivistä metsätaloutta. Näiden alueiden hoitokäytäntöjen muuttaminen sellaisiksi missä luonnon monimuotoisuus huomioitaisiin paremmin ei vaadi välttämättä ollenkaan lisää taloudellisia resursseja, vaan ajattelutavan ja käytännön hoitotapojen muutoksen.

Kolmanneksi näemme, että omien puutarhojen hoitajilla, taloyhtiöiden pihoista päättävillä sekä kaupunkien viheralueiden suunnittelusta ja hoidosta päättävillä tahoilla on suhteellisen paljon liikkumavaraa esimerkiksi siinä millaisia kasveja valitaan istutettaviksi ja millaisia vesiaiheita ja hulevesialtaita päätetään rakentaa. Näitä päätöksiä ei ole useinkaan totuttu tekemään niin että pölyttäjät, paikalliset kasvikannat ja sammakkoeläimet huomioitaisiin valinnoissa. Tähän saumaan tarjoamme hankkeessa lisätietoa ja pyrimme innostamaan toimijoita toteuttamaan luonnon monimuotoisuutta tuottavia viheralueita.

Hanke yhdistää siis kaupunkien avointen elinympäristöjen mahdollisuudet, lajit jotka voisivat viihtyä tällaisissa paikoissa sekä näistä alueista konkreettisesti päättävien kouluttamisen. Lue hankkeesta lisää rikastaluontoa.fi , seuraa meitä Facebookissa, Instagramissa ja twitterissä (hashtag #rikastaluontoa ).

Osuuskuntataipaleen hieno toinen vuosi

Osuuskuntamme piti syysvuosikokouksen perjantaina 4.12. mukavissa merkeissä. Timo ja minä olimme käyneet samana päivänä Helsingissä neuvottelemassa uudesta projektista asiakkaan kanssa ja Eveliina, Sanna ja Timo vetivät Tampereen kaupungille vesihuollon yleisötilaisuuden torstaina. Muutenkin ensi vuonna projektirintamalla näyttää jo neuvoteltujen projektien perusteella valoisalta, myös Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoittama koulutushanke käynnistyy.

Näin puheenjohtajana tuntuu aivan upealta olla mukana näin pätevässä, osaavassa ja innostavassa porukassa. Osuuskuntaa perustaessamme halusimme tehdä vaikuttavaa tutkimusta ja ottaa akateemisen pätkätyömarkkinan haltuun omilla ehdoillamme mutta emme voineet olla varmoja  onnistuisimmeko siinä. Nyt tuntuu siltä että olemme onnistuneet yli odotustemme sekä jäsenten että asiakkaiden mielestä.

Ei pätkäprojektien hallinta toki helppoa osuuskunnassakaan ole (sen kokee erityisesti puheenjohtaja 😉 ) mutta osuuskunnassa pystymme tekemään yhtä ihmistä suurempia hankkeita ja hyödyntämään toinen toistemme vahvuuksia ja tietotaitoja. Itse koen erityisesti tutkijoiden välisen yhteistyön tärkeäksi näinä aikoina kun kilpailu tutkimusrahoituksesta ja uralla etenemisestä asettaa tutkijoita lähinnä toisiaan vastaan.

Matkaamme siis toiveikkaina osuuskunnan kolmannelle vuodelle.

Toinen sammakkolampi kevät 2015

Naurusta innovaatioihin? Luonnonsuojelun vastaanoton vaiheet

Miten luonnonsuojeluvaatimukset näkyvät kaivosyrittäjille? Ovatko luonnonsuojelu ja kaivostoiminta yhteensopivia?

Kävin Jarmo Saarikiven ja Keliber Oy:n edustajien kanssa kesäkuun alussa Kaivosyrittäjien seminaarissa Levillä kertomassa viitasammakkolammista, joita olemme suunnitelleet Kaustisilla. Tutkimusosuuskunnan esitysten teemana oli luonnonsuojelun ja yhteiskunnan toimintojen yhteensovittaminen.

Jarmo Saarikivi kaivosseminaarissa Levillä. Kuva: Kari Wiikinkoski, Keliber Oy.

Samalla sain kaivosalan toimijoiden seminaaripuheita kuunnellessa hyvän yleiskatsauksen kaivosalasta ja eri kaivoshankkeiden vaiheista. Puheista tuli kuunneltua vuorovaikutusta ja luonnonsuojelua koskevat asiat muuta tarkemmin. Vuorovaikutuksesta taidan kirjoittaa toisen blogipostauksen myöhemmin. Seminaarin puhujien kirjosta tosin puuttuivat kokonaan ympäristöviranomaiset sekä kansalaisjärjestöt – tämä puute toivottavasti korjaantuu lokakuisilla kaivosten ympäristöpäivillä Oulussa.

Luonnonsuojeluaiheita tuli puheissa esiin tämän tästä. Kaivosyhtiöiden kuvaus tilanteesta muistuttaa paljon sitä mihin törmäsin väitöskirjatutkimukseni alkuaikoina 2000-luvun alussa kun tarkastelin sitä miten suomalainen maankäytön suunnittelu törmäsi liito-oravien suojeluun.

Nina V. Nygren kaivosseminaarissa Levillä. Kuva: Kari Wiikinkoski, Keliber Oy.

 

Ensireaktio uusiin luonnonsuojeluvaateisiin tuntuu olevan huvittuminen. Ensimmäisten väitöskirjatutkimusvuosieni aikana noin puolet uusista ihmisistä, joille kerroin väitöskirjani aiheesta, purskahtivat spontaaniin nauruun – mukaanlukien Tampereen yliopiston silloinen rehtori jonka tapasin sattumalta junassa. Ei nauru ollut mitenkään pahantahtoista mutta se kertoo yleisistä asenteista – minkään pienen eläimen ei uskota pysäyttävän Tärkeitä Hankkeita, joita on ennenkin saanut suunnitella ja toteuttaa ilman outojen luontokappaleiden huomioonottamista.

Seuraava vaihe on merkittävän hankkeen kaatuminen sen vuoksi, että pienen eläimen suojelusta ei ole huolehdittu. Vaikuttaa siltä, että usein suojelun tiukkuutta testataan tarkoituksella. Näin tapahtui Tampereen yleiskaavan kaaduttua Korkeimmassa hallinto-oikeudessa tiettyjen liito-orava-alueiden osalta vuonna 2002. Kaivosalalla sama vaikuttaisi tapahtuneen Mondo Mineralsin Paltamon kaivoksen kohdalla. Toisin kuin uutisoitiin, talkkikaivoksen ympäristölupa ei niinkään kaatunut viitasammakoihin ja liito-oraviin, vaan piittaamattomuuteen. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätöksen (pdf) tekstistä käy ilmi, että näitä tiukasti suojeltuja eläimiä ei edes yritetty ottaa huomioon valmisteluvaiheessa.

Luonnonsuojeluvaatimusten sulatteluun saattaa mennä tovi jos toinenkin, maankäytön suunnittelun kentällä siihen on mennyt useampi vuosi, kaupungista ja kunnasta riippuen. Seuraava vaihe on usein se, että yritetään enemmän tai vähemmän yhteistyössä viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa selvitä suojeluvaateista. Tämä vaihe on mennyt pahasti pieleen liito-oravan kohdalla – virallisissa suojeluohjeissa suojellaan liito-oravan kannalta liian pieniä alueita. Suojeltava luonto eristetään omalle pienelle alueelleen ja muun maankäytön tulee väistää sitä. Tällainen suojelun tapa on ongelma sekä maankäytön suunnittelulle että liito-oravalle monestakin syystä – se esimerkiksi tuottaa yllätyksiä ja epävarmuutta.

Liito-oravan papanoita

Samanlainen väistelevä suojelun tapa sopii vielä huonommin kaivostoimintaan, koska malmi on siellä missä se on, kun taas esimerkiksi kaupunginosan muotoa, kokoa ja paikkaa voi vapaammin suunnitella. Toki kaivosalueellakin on sijoittelussa jonkin verran vaihtoehtoja, mutta suojelu ja kaivostoiminta asettuvat usein voimakkaasti vastakkain joko-tai-kysymyksiksi.

Innovaatiovaihe on seuraava, johon toivottavasti siirrytään kaivostoiminnassakin. Tällä tarkoitan sitä, että pyritään sovittamaan yhteen – muutenkin kuin eristämällä ja väistelemällä – luonnonsuojelua ja muuta maankäyttöä, eli kehittämällä aktiivisia suojelukeinoja. Näin on jo tehty esimerkiksi Espoon maankäytön suunnittelussa, kun Etelä-Espooseen on laadittu kunnianhimoinen ja kaikkien kiittelemä suunnitelma liito-oravien suojelun järjestämisestä. Keliber Oy:n kanssa suunnittelemamme ja toteuttamamme uudet viitasammakkolammet ovat merkki innovaatioista myös kaivostoiminnassa. Rudus Oy:n Lumo-ohjelma näyttää esimerkkiä maa-ainesalalla.

Luonnonsuojelualueitakin tarvitaan, mutta ne eivät riitä. Aktiivisessa suojelussa on paljon vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Tee näin, jos haluat luonnonsuojelun pysäyttävän hankkeesi

Voit aloittaa mistä kohdasta tahansa.

1. Ajattele, että luonnonsuojelua ei tarvitse ottaa hankkeessasi huomioon ollenkaan. Hankkeesi on niin tärkeä, ettei luonnonsuojelua tarvitse edes miettiä.  Jatka hankkeen suunnittelua mahdollisimman pitkälle.

2. Kun luontoselvityksiä vaaditaan, esitä yllättynyttä, vähättele asiaa, teetä selvitys mahdollisimman halvalla ja väärään aikaan, jottei mitään varmasti löydy.

3. Kun paikalliset luonnonsuojelijat löytävätkin hankealueelta suojeltavia luontoarvoja, epäile paikallisten asiantuntemusta ja motiiveja. Heittäydy marttyyriksi ja päivittele mediassa kuinka pienet eliöt ja EU voivat jyrätä tärkeän hankkeesi.

4. Jatka riitelyä paikallisten asukkaiden, ympäristöviranomaisten, hallinto-oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-tuomioistuimen kanssa.

Onneksi asioita voi myös muuttaa missä kohdassa tahansa, esimerkiksi sellaisten asiantuntijoiden kanssa, jotka ottavat luonnonsuojelun, paikallisen tiedon, osallistamisen, yhteistyön ja hankkeen edistämisen positiivisena haasteena. Ota meihin yhteyttä vaikkapa sähköpostitse, tapaus(a)tutkimusosuuskunta.fi .

Tutkimusosuuskunnan vuosi

Hieman myöhässä, mutta kuitenkin, juhlimme 18.12. Tampereella ravintola Piemontessa 1-vuotiasta tutkimusosuuskuntaamme. Samalla pidimme syysvuosikokouksen. Tässä puheenjohtajan henkilökohtaisia mietteitä kuluneesta reilusta vuodesta.

Aiemmassa järjestötoiminnassa en ole erityisemmin pitänyt asiaan liittyvästä byrokratiasta (ja siksi yleensä vältellyt taloudenhoitajan tai puheenjohtajan hommia), mutta osuuskunnan puheenjohtajan pesti ei ole vielä kertaakaan tuntunut samalla tavalla tahmealta vaikka mitään luontoisetuja (paitsi parhaat tyypit) tahi puheenjohtajan palkkiota en saakaan. Mahtavinta on ollut innostus siitä, kun saa soveltaa tutkimustaan käytäntöön, näkee että siitä on hyötyä, ja saa vielä tehdä sitä mahtavien tyyppien kanssa. Myös projektipalkkojen maksu on ollut mukava velvollisuus.

Hyppäys vaikuttamisesta kiinnostuneesta tutkijasta osuuskunnan perustajaksi ja puheenjohtajaksi, ja siis osa-aikaiseksi yrittäjäksi ja konsultiksi, on ja ei ole ollut iso hyppäys. Toisaalta teen nyt sitä mistä tutkijana haaveilin, eli saan tutkijana vaikuttaa asioihin. Toisaalta oppimisprosessi on ollut mielenkiintoinen ja jatkuu yhä: miten tuotteistaa ja markkinoida omaa ja muiden osaamista, miten kuunnella asiakasta, millainen onkaan konsultin ja tutkimusosuuskunnan hallituksen puheenjohtajan rooli?

Osuuskuntamme on siis lähtenyt hyvin käyntiin, hanketoimintaa on ollut mukavasti sivutoimiseen osuuskuntatoimintaan. Ensi vuonna suunnittelemme jatkavamme samalla tavalla nousujohteisesti.

Kiitokset jäsenille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta, rentouttavaa joulunaikaa ja yhteistyön täyteistä uutta vuotta 2015!

201412 Tapaus joulukortti

Uusi luonnonsuojelu?

Julkinen ja tieteellinen keskustelu ns. ”uudesta luonnonsuojelusta” (new conservationism) käy kuumana maailmalla. Koska olemme itse kehittämässä luonnonsuojelun uusia, aktiivisempia keinoja Suomessa, koen että meidän on syytä asemoida itseämme suhteessa tähän keskusteluun. Tämän kansainvälisen tieteellis-poliittisen keskustelun läpikäyminen ja ymmärtäminen vaatisi tietenkin paljon enemmän lukemista ja analyysiä kuin mitä olen ehtinyt tehdä, mutta Scientific Americanin artikkelin perusteella vaikuttaisi siltä että vasta muotoutumassa olevalla ”uuden luonnonsuojelun” kentältä löytyy monenlaisia ajatussuuntia. Yksi haara näyttäisi tähtäävän luonnon maksimaaliseen hyödyntämiseen.

Oma näkemyksemme on, että ”uuden luonnonsuojelun” tulisi huomioida ihmisen kytkeytyneisyys monimuotoiseen luontoon ja riippuvaisuus siitä. Vanhat luonnonsuojelun keinot (kuten aluesuojelu) eivät ilmastonmuutoksen ja kasvavan ihmisvaikutuksen leimaamassa tulevaisuudessa yksinään riitä. Haluamme olla mukana monimuotoisemman luonnon aktiivisessa kehittämisessä. Monimuotoisempaa luontoa voidaan kehittää ihmisen lähelle, kaupunkeihin, teollisuusalueille, tienpientareille ja niin edelleen. Uudet, aktiivisen suojelun keinot (esimerkiksi uusien elinympäristöjen kehittäminen) vaativat kuitenkin tapaus-, laji- ja luontotyyppikohtaista kehittelyä ja seurantaa. Niitä ei voida käyttää kaikkien lajien ja luontotyyppien kohdalla eikä niillä voida kokonaan korvata ns. aluesuojelua.

Luonnosuojelussa(kin) tehdään jatkuvasti pieniä ja suuria valintoja. Näillä valinnoilla on historiallis-ideologisia juuria ja aiheesta on kirjoitettu lukuisia tutkimuksia, artikkeleja ja kirjoja. Suomeksi aiheesta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti mm. ympäristöpolitiikan emeritusprofessori Yrjö Haila ja ympäristöfilosofi Ville Lähde esimerkiksi kirjoissa ”Luonnon politiikka” ja ”Retkeilun rikkaus” – ja osuuskunnan jäsen Eveliina Asikainen väittelee (tämänkin) aiheen tiimoilta 21.11.2014 (ks. tiedote tästä). Ytimessä on ajatus, että me ihmiset eivät ole muusta luonnosta erillisiä, vaan osa sitä.

Viime aikoina on ilmestynyt muutamia mielenkiintoisia englanninkielisiä kirjoja, jotka käsittelevät uusia luonnonsuojelun keinoja tai luonnonsuojelua tällä ihmisen hallitsemalla aikakaudella (jota antroposeeniksikin kutsutaan). On ollut virkistävää lukea rakentavia ajatuksia siitä mikä entisenlaisen luonnonsuojelu vaihtoehto tai sitä täydentävät keinot voisivat olla. Esimerkiksi amerikkalainen Emma Marris on kirjoittanut luonnonsuojelusta villiyden jälkeisessä maailmassa (”Rambunctious garden – conservation in a post-wild world”), brittiläinen George Monbiot on kirjoittanut kirjassaan mm. lähiluonnon villiinnyttämisestä (”Feral. Searching for enchantment on the frontiers of rewilding”). Suosittelen kirjoja lämpimästi, vähintäänkin omien luonto- ja luonnonsuojelukäsitysten ravistelemiseen.

Tapaus julkisuudessa

Tutkimusosuuskuntamme perustaminen on herättänyt mukavan paljon mediamielenkiintoa. Tutkimusosuuskunta Tapauksesta tehtyjä lehti-, radio- ja tv-juttuja on linkattu osuuskunnan FB-sivuille. Kerätäänpä ne talteen myös tähän blogiin.

Kunnallisalan kehittämissäätiö on rahoittanut useamman tutkimusosuuskunnan jäsenen väitöstutkimuksia. Säätiön lehden, Polemiikin, numerossa 1/2014 julkaistiinkin Pauliinan haastattelu ”Tapaus kerrassaan: Tutkijat perustivat osuuskunnan”. Samoihin aikoihin säätiö uutisoi sivuillaan ”superperjantaista” kun kaksi säätiön rahoittamaa tutkijaa väitteli historiallisesti samalla kellonlyömällä. Toinen näistä oli tutkimusosuuskunnan pj. Nina.

Helmikuussa Tampereen yliopiston oman radion, Radio Moreenin Alakuppila-ohjelmassa Lassi Rikkonen haastatteli osuuskunnan jäseniä Eveliinaa ja Ninaa. Juttelimme siitä miten osuuskunnan alkutaival sujunut ja millaisia mietteitä meillä on asiakkaisiin, markkinointiin ja julkaisutoimintaan liittyen. Podcast on kuunneltavissa täällä.

Tammikuussa Tampereen yliopiston opiskelijalehti Utain haastatteli ja kuvasi Timoa, Jereä ja Ninaa juttuun, jossa kerrottiin osuuskuntien roolista työllistymisessä.

Tammikuussa lähetimme myös ensimmäisen lehdistötiedotteemme, ja se uutisoitiin myös Tampereen yliopiston tutkimusuutisissa.

Aivan tammikuun alussa YLE uutisoi tutkimusosuuskunnastamme ja haastatteli Jarkkoa ja Ninaa. Aiheesta tehtiin myös TV-juttu Ylen Hämeen alueuutisiin.

15.11.2013 Almamedian sanomalehdissä julkaistiin juttu Ninan väitöskirjasta. Jutun yhteydessä oli kainalouutinen osuuskuntamme perustamisesta.

Kaupunkitutkimuksen päivillä

Kaupunkitutkimuksen päivät kokoavat vuosittain yhteen kaupunkia eri tavoin tutkivia ihmisiä, joihin Tapauksen jäsenetkin kuuluvat. Lisäksi tämän vuoden teema, kehollinen kaupunki, toi päivien keskiöön kokemukset ja arkielämän käytännöt – meille tärkeät teemat. Matkasimme siis Nina Nygrenin kanssa esittelemään tutkimuksiamme Tieteiden talolle Helsinkiin.

Omassa esitelmässäni pohdin lähiöiden luonnon muotoutumista rakentamisen ja asukkaiden käyttäytymisen seurauksena sekä luonnon pysyvyyttä ja muuttuvuutta lähiöissä. Rakentaminen ja asukkaiden toiminta muokkaa lähiön luonnosta aivan omanlaistaan uutta luontoa, johon kuuluu muun muassa kuluneita kaupunkimetsiä ja monimuotoista laskettelurinteen kasvillisuutta. Lähiön luonto onkin jatkuvassa muutoksessa, vaikkei asukas sitä huomaa.  Esimerkiksi metsä kasvaa, mutta asukas ei välttämättä huomaa sitä ennen kuin metsäammattilainen on päättänyt metsän tarvitsevan harvennusta. Tämä muutos taas yllättää asukkaan.

Nina taas käsitteli esitelmässään liito-oravien läsnäolon selvittämistä osana maankäytön suunnittelua ja kaupunkimetsien hoitoa. Hän selvittää, miten kartoittajien maastokäynneillä tekemistä havainnoista syntyy merkintöjä lisääntymis- ja levähdyspaikoista ja ymmärrystä liito-oravan liikkumisesta ja ympäristön käytöstä.

Esitelmiemme aiheet risteävät monissa tilanteissa.  Liito-oravareviirit vaikuttavat siihen, mitä alueita osoitetaan virkistyskäyttöön sekä päätöksiin taajamametsien hakkuista. Liito-oravat vaikuttavat siis eri vaiheissa päätöksiin, joilla lähiöluonto muotoutuu. Ja tietysti aktiiviset asukkaat voivat vaikuttaa myös siihen, mitkä liito-oravat tulevat havaituiksi.

Mistä muusta kaupunkitutkimuksen päivillä puhuttiin? Lapsista Pikku Kakkosen puiston suunnittelijoina, parilla eri tavallakin koirista kaupungissa, suunnittelijan kehollisudesta, muuttoliikkeestä, vanhuksista ja hisseistä, Moskovan metrossa elävistä koirista sekä monesta muusta mielenkiintoisesta tavasta jäsentää kaupungin kokemista. Kaikkea mielenkiintoista ei taaskaan päässyt kuulemaan.

[avatar user=”Eveliina Asikainen” size=”thumbnail” /]