Mistä puhutaan kun puhutaan kaupunkiluonnosta?

eve_netti_mv_cropKaupunkiluonto on monen mielestä tärkeä osa kaupungin viihtyisyyttä ja se on otettava huomioon kaupunkisuunnittelussa. Jokaisessa kaupunkiluontokeskusteluissa kannattaa kuitenkin kuunnella herkällä korvalla muiden näkemyksiä, jotta selviäisi, mitä juuri tässä tapauksessa oikeastaan pitäisi ottaa huomioon, säilyttää tai hoitaa?

Hyvin usein puhe kaupunkiluonnosta on puhetta luonnosta kaupungissa. Tällöin puhutaan esimerkiksi luontoarvojen tunnistamisesta, liito-oravaesiintymistä, yhtenäisten metsäalueiden säästämisestä ja pirstoutumisen estämisestä. Kaupungistuminen uhkaa luontoa ja se voi välttää rakentamisen, jos alueelta löytyy riittävän uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä. Tällainen kaupunkiluonto ajatellaan myös hyvin staattiseksi.


Puhe luonnosta kaupungissa voi olla myös puhetta asukkaille tärkeästä luonnosta. Osa asukkaille tärkeistä alueista on suunnittelun kuluessa tärkeiksi todettuja luontokohteita, osa on puistoja, osa rakentamiseen kaavoitettuja ja osa aivan muiden tahojen kuin kaupungin hallinnoimia alueita. Muuttuvassa kaupungissa luonto usein edustaa pysyvyyttä elinympäristössä. Siksi arvokkaiksi koettuihin luontokohteisiin kohdentuvat muutokset nostattavat usein asukkaissa vastarintaa. Tällöin aletaan usein keskustella myös alueiden luontoarvoista, joista haetaan tukea koetuille luontoarvoille.

RastillaAsukkaiden kanssa kaupukunkiluonnon arvoja kartoittamassa Tesomalla.

 

Aika harvoin puhe kaupunkiluonnosta on puhetta kaupungistumisen tuottamasta luontoa, siis sellaisista luontotyypeistä, joita ei löydy muualta kuin kaupungista. Näitä ovat puistot, siirtolapuutarhat, hulevesialueet, pientareet, meluvallit, muurit, ratapihat, katoilla pesivät lokkiyhdyskunnat ja monet muut. Esimerkiksi lähiömetsät ovat aivan omanlaisiaan metsiä, joiden ekologiaan kuuluu koiranulkoilutus, runsas polkuverkosto ja ne ihmiset, jotka eri tavoin vaikuttavat metsään.

IMG_5893

Hulevesialue on lisännyt monimuotoisuutta Vuoreksen vanhoille pelloille.

Jos tästä luonnosta puhutaan, puhutaan useimmin siitä, kuinka asukkaat turmelevat kaupunkiluontoa: roskaavat, päästävät luontoon lemmikkejä, istuttavat omatoimisesti kasveja tai kuluttavat liikaa metsänpohjaa. Tässä puheessa kaupungin viheralueet ovat ensisijaisesti hallintoyksiköitä ja alueita käyttävät asukkaat lähinnä vaiva. Kaupunkiluonnon käytössä täytyy tietenkin olla jotkin säännöt, mutta kuitenkin kaupunkiluonto on olemassa ensisijaisesti asukkaita varten.

Kiinnostavampaa olisi puhua siitä, miten asukkaat ja luonnon hoitajat voivat yhdessä toimia niin, että kaupunkiluonnosta tulisi yhä monimuotoisempaa ja rikkaampaa. Yksi avaus tähän on Tutkimusosuuskunta Tapauksen toteuttama ja Nesslingin säätiön rahoittama Rikasta luontoa -hanke. Siinä teemme tunnetuksi keinoja tarjota pihoissa ja puutarhoissa elinmahdollisuuksia suuremmalle joukolle lajeja. Näin on mahdollista saada samaan aikaan lisää kaupunkia ja lisää luontoa.

Lisää luonnosta osana kaupunkia voit lukea väitöskirjastani. Hyviä esimerkkejä luonnon lisäämisestä kaupungissa löytyy myös Villin Vyöhykkeen sivuilta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa