Tunnista talventörröttäjiä ja seuraa lumijälkiä

Talvinen luonto voi vaikuttaa hiljaiselta, mutta talvi tarjoaa myös mahdollisuuksia havainnoida luonnon tapahtumia uusin tavoin.

Talviset kasvien jäänteet näyttävät perin toisenlaisilta kukinta-aikaiseen asuunsa verrattuna. Talventörröttäjiksi kutsutaan kasveja, jotka jäävät varsinaisen kasvukauden loputtua pystyyn ja varistavat siemenensä jäälle tai lumihangelle. Näin siemenet leviävät tehokkaasti ja ovat valmiina itämään keväällä.

Talventörröttäjiä on Suomessa yli 200 lajia. Ne ovat isokokoisia jäykkävartisia ruohoja ja tai heiniä, kuten putkia, kastikoita, hierakoita ja monenlaisia mykerökasveja (esim. kultapiisku, pujo, kaunokit, ohdakkeet). Kaupungeissa näitä kasveja kasvaa yleisesti joutomailla eli erilaisilla rakentamatta jääneillä välialueilla, varastoalueilla yms.

Talventörröttäjien siemenet tarjoavat myös ruokaa monille linnuille.  Talvisilla retkillä joutomaalla saattaakin nähdä siemensyöjistä esimerkiksi värikkään tiklin, punatulkun, vihervarpusen tai urpiaisen. Myös Suomeen talvehtimaan jääneet peipot tai järripeipot käyttävät talventörröttäjiä ravintonaan. Talventörröttäjät siis turvaavat talviruokinnan lisäksi lintujen talvehtimista ja siksi olisi tärkeää jättää niitä pystyyn talveksi.

Luminen talvi tarjoaa mahdollisuuden seurata eläimiä paremmin kuin muina vuodenaikoina. Yöllisen lumisateen jälkeen voi aamulla vaikka työmatkalla laskea rusakkojen tai oravien jälkiä. Pelloilla tai joutomaalla voi nähdä myös myyrien ja hiirien jälkiä. Lintujen lisäksi nekin käyttävät kasvien siemeniä ravinnokseen.

Talventörröttäjien tunnistamiseen erinomainen teos on Ari-Pekka Huhdan Talventörröttäjät – Suomen luonnonvaraiset ruohot ja heinät talvella (Tampere: Vastapaino, 2015).

Lumijälkien tunnistamiseen käy esimerkiksi Mikä tästä meni?  – eläinten jäljillä (WSOY, 2000).

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa