Kalenterikuva toukokuu

Laiskottele, säästä rahaa ja aikaa, anna rönsytä!

Luonnon rikkautta voi edesauttaa helposti ja edullisesti laiskottelemalla ruohonleikkuussa:

Omassa pihassa:

  • Aloita ruohon leikkaaminen myöhemmin
  • Leikkaa harvemmin
  • Jätä osa nurmikosta leikkaamatta ja leikkaa lyhyeksi vain ne alueet joilla lyhyttä ruohoa oikeasti tarvitaan
  • Jätä hauskoja kuvioita
  • Perusta niitty!
Reposaari, Pori

Reposaari, Pori

 

Taloyhtiön pihassa:

  • Esitä leikkuuvälien lyhentämistä ja nurmikon osan jättämistä pitkäksi seuraavassa taloyhtiön kokouksessa
  • Jättäkää hankalasti leikattava pihan osa kasvamaan pitkäksi
  • Kylväkää niittysiemeniä remontin jäljiltä peitetylle piha-alueelle
Taloyhtiön piha, Multisilta, Tampere

Taloyhtiön piha, Multisilta, Tampere

Taloyhtiön piha, Härmälä, Tampere

Taloyhtiön piha, Härmälä, Tampere

Viheralueilla

  • Asukkaana voit
    • ehdottaa uusiin kaava- ja viheraluesuunnitelmiin niittyjä ja muita luonnontilaisia alueita kalliin nurmikon tilalle,
    • antaa palautetta jo olemassaolevien viheralueiden hoidosta
    • äänestää viheralueista kiinnostuneita päättäjiä
    • perustaa sissiniittyjä kylvämällä niittysiemenä joutomaille ym.
    • Osallistua talkoisiin ja järjestää niitä itse
  • Viheralueiden hoidosta päättäjänä voit
    • perustaa niittyjä ja muita luonnontilaisia viheralueita
    • järjestää viheralueiden hoitotalkoita
    • harkita mitä nurmikoita kannattaa pitää lyhyenä – voisiko joissain paikoissa kokeilla leikkuuvälin pidentämistä, kuvioiden jättämistä, niittykasveja?
Kuiva radanvarren niitty, Tampere

Kuiva radanvarren niitty, Tampere

Punakivenpuisto, Helsinki

Punakivenpuisto, Helsinki

Niitty, Messukylä, Tampere

Niitty, Messukylä, Tampere

 

Puistonurmikko, Geneve, Sveitsi

Puistonurmikko, Geneve, Sveitsi

Kasvata kukkia perhosille ja mehiläisille

Hyönteiset ja hyönteispölytteiset kasvit tarvitsevat toisiaan. Viime vuosina hyönteisten on todettu vähenevän suurella nopeudella. Osittain tämä johtuu erilaisten kemikaalien, erityisesti torjunta-aineiden, käytöstä viljelyssä. Toinen syy on se, että viljelymaisemat ja puutarhat ovat muuttuneet entistä yksitoikkoisemmiksi. Hyönteisten kannalta ne ovat autiomaita, joissa ei ole ravintokasveja.

Luontoa rikastava puutarhuri voi tarjota helposti ravintokasveja perhosille, kimalaisille ja muille hyönteisille ja saada samalla niiltä pölytyspalvelua. Nyt on hyvä aika kylvää esimerkiksi kesäkurpitsaa, oreganoa ja basilikaa. Ne kaikki ovat erinomaisia pölyttäjäkasveja. Lisäksi ne tarjoavat silmäniloa puutarhassa ja makunautintoja keittiössä.

Kasvit voi toki ostaa myös taimina, mutta itse kasvattamalla pääset seuraamaan kasvin elämää alusta saakka. Siementen itämisen ja kasvun seuraaminen tarjoaa myös erinomaisen tavan tutustua luonnon prosesseihin.

Talvella voi avata maisemaa ja luoda lahopuuta

Talvi on hyvä aika kaataa puita, jos se on tarpeen esimerkiksi hakamaan tai lehdesniityn rakenteen kannalta, eli avaruuden lisäämiseksi. Puut eivät kaatuessaan vahingoita muuta kasvillisuutta, kun se on lumen peitossa. Tässä vaiheessa vuotta puiden kaato ei myöskään häiritse lintujen pesintää.

Kaadettujen puiden oksat voivat tarjota myös lisäravintoa jäniksille ja rusakoille. Puunrungot jätetään tietysti paikan päälle tai jonnekin lähelle – kesällä puista ja oksista voi sitten rakentaa erilaisia monimuotoisuutta lisääviä rakennelmia, kuten polkujen reunuksia, penkkejä, risuaitoja, patsaita… vain mielikuvitus on rajana!

Suojelukasvatuskyltti

Eläintarhat luonnonsuojelukasvattajina

Miten kävijät huomioivat luonnonsuojelua Korkeasaaren eläintarhassa? Vai huomioivatko lainkaan? Ymmärtävätkö Korkeasaaren kävijät suomalaisen eläintarhan luonnonsuojelun linkittymistä globaaliin luonnonsuojeluun?

Eläintarhat ovat olleet jo yli sata vuotta ihmisille tärkeitä paikkoja. Eläintarhaan tullaan katselemaan eläimiä, mutta myös rentoutumaan ja viettämään vapaa-aikaa yhdessä. Monet eläintarhat ovat suosittuja turistikohteita, ja erityisesti jos eläintarhassa on esillä harvinaisia ja uhanalaisia eläinlajeja. Nykyaikaisten eläintarhojen tehtävänä on sekä luonnonsuojelu että myös uhanalaisten lajien suojelu. Tämän lisäksi eläintarhat haluavat välittää yleistietoa eläimistä, ja niiden elinympäristöistä, luonnosta ja luonnonsuojelusta.  Eläintarhoissa ja akvaarioissa vierailee vuosittain yli 700 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa (WAZA 2017)

Tuottavuus ja eläintarhojen kohde matkailuvalttina (turismi) ovat myös tärkeä osa eläintarhojen strategiaa. Kaupallisessa ja tuotantoa korostavassa nykymaailmassa voidaan epäillä toteutuvatko eläintarhan luonnonsuojelulliset tavoitteet asianmukaisesti ja eettisesti oikealla tavalla.  Eläimen arvo toimivana eettisenä omana yksilönä on minimaalinen, kun sen arvo nähdään lisäännyttämisen ja viihteen kautta. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Ähtäriin tuodut isopandat.

Helsingin kaupungin omistama Korkeasaaren eläintarha perustettiin Helsinkiin jo 1800-luvun lopulla. Nykyään Korkeasaaressa käy vuosittain noin puoli miljoonaa vierailijaa. Korkeasaaren eläintarhan päätavoite- ja tehtävä tulee esille Korkeasaarten nettisivuilla näin: ”Luonto- ja ympäristötietouden välittäminen on yhä edelleen eläintarhan tärkeimpiä tehtäviä. Ympäristömme muuttuessa eläintarha on kuin ikkuna luonnon monimuotoisuuteen, erilaisiin elinympäristöihin ja niiden eläimistöön.” (viitattu 20.2.2018)

Kiinnostuimme luonnonsuojelukasvatuksesta eläintarhoissa ja yhdessä korkeasaarelaisten kanssa syntyi idea tutkia luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen välistä yhteyttä Korkeasaaressa.  Hankkeessa pyrittiin selvittämään, miten Korkeasaaren eläintarha välittää kävijöilleen tehtäväänsä luonnon monimuotoisuuden edistämisestä.

Vuonna 2016 teimme kevään ja kesän aikana Korkeasaarella 75 haastattelua, joihin osallistui yhteensä 89 eläintarhan kävijää.  Tutkimusanalyysissä tutkimme miten kävijät näkevät luonnonsuojelun eläintarhakäynnin aikana. Tulokset osoittivat, että Korkeasaaren kävijät ymmärtävät eläintarhojen luonnonsuojelun kapea-alaisesti ja arkielämästä etäänä. Luonnonsuojelu havaittiin Korkeasaaressa karismaattisten eläinlajien luonnonsuojeluhankkeina, eläinten siirtämisenä takaisin luontoon sekä eläin- ja luonnonsuojeluinfon jakamisena esimerkiksi eläintarhan informaatiopisteissä ja eläinlajikohtaisissa infotauluissa, opastekylteissä ja mainoslapuissa.

Eläintarhan kävijöille luonnonsuojelu tuli siis esille pääasiassa eläintarhan omien toimintojen avulla. Tällöin kävijän/kävijöiden toivotaan toteuttavan luonnonsuojelua ohjatulla tavalla esimerkiksi lahjoittamalla rahaa uhanalaisten eläinten suojeluun (suojeluhankkeet). Sen sijaan kävijöiden arkielämään liittyvä luonnonsuojelutoiminta jää kävijälle hämärän peittoon.  Juuri tässä tilanteessa eläintarhan luonnonsuojelu muuttuu etäiseksi. Kävijälle ei tunnu jäävän käteen mitään konkreettista, omaan elämään yhdistyvää tietoa eri lajien uhanalaisuuden syistä ja luonnon tämän hetken tai tulevaisuuden tilasta. Chalmin-Pui and Perkins (2016) saivat vastaavanlaisia tuloksia Lontoon eläintarhasta (BUGS exhibit).

Jos Korkeasaaren eläintarhan viestimä luonnonsuojelu koetaan kaukaisena asiana, mitä asialle pitäisi tehdä?

Tosiasia on, että yhä edelleen eläintarhoihin tullaan pääasiassa viettämään vapaa-aikaa ja katsomaan eri eläinlajeja. Yleisesti oletetaan, että luonnonsuojelukasvatus edistää ympäristötietoisuutta myönteisesti, mutta se voisi olla nykyistä vaikuttavampaa. Tutkijoina toivomme, että eläintarhat kehittyisivät paikaksi, jossa moderneja keinoja käyttävä, vaikuttava ympäristökasvatus olisi entistä tärkeämmässä asemassa. Tärkeää olisi kytkeä vankemmin eläintarhan eläimet ja ympäröivä luonto, mutta myös luonnonsuojelukasvatus kävijöiden arkikäytäntöihin, esimerkiksi mitä kuluttaja ja kansalainen voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai biodiversiteetin lisäämiseksi omassa ympäristössään. Eläintarhakokemuksessa se mitä nähdään, koetaan, kuullaan ja opitaan eläintarhassa, muun muuassa biodiversiteetistä tai ympäristötuhoista, muuttaisivat ja muovaisivat kävijän käyttäytymistä ja arkikäytäntöjä paljon enemmän kuin nykyään. Jos tämä onnistuu, eläintarha paikkana voisi kehittyä kestävämmäksi ja vaikuttavammaksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi.

helmikuu

Myyrät ja hiiret rikastajina

Helmikuu, hanki helmeilee ja taivas on kirkas pakkaspäivinä. Vaikka olisi pilvistäkin, päivän pituus tuo helpotusta harmauteen.

Lumen alla maailma on kuitenkin hämärä, mutta samalla lämpimämpi kuin hangen päällä. Siellä pikkujyrsijät viettävät talven suojassa pakkaselta. Ruokanaan ne käyttävät siemeniä, juuria ja mukuloita.

Puutarhurin näkökulmasta myyrät ja hiiret eivät heti vaikuta luonnonhoidon kumppaneilta. Ne hävittävät istutuksia kaivamalla käytäviä sekä syömällä maanalaisia kasvinosia. Lisäksi ne siirtävät kulkiessaan kasveja outoihin paikkoihin.

Tarkemmin ajatellen ne kuitenkin rikastavat kaupunkiluontoa: tuottavat epäsäännöllisyyttä ja yllätyksiä. Se ei kenties sovi täsmällisesti hoidettuihin puistoihin, mutta kaikkialla muualla on voi ajatella, että puistoissa näkyy myös myyrien ja hiirien kädenjälki. Keväällä se voi tulla esille ruohokäytävinä, myöhemmin yllättävässä paikassa kukkivana pionina. Pikkujyrsijöiden puutarhanhoitoa ei tarvitse hyväksyä kokonaan, mutta voi ajatella hoitavansa puutarhaa yhdessä niiden kanssa.

Hanki antaa suojaa myös monille muille viheralueiden eliöille. Monet kasvit talvehtivat lehtiruusukkeina hangen alla ja ovat valmiita lähtemään kasvuun heti, kun aurinko on sulattanut maan. Talvi on levon aikaa myös maan päällä. Puut ja pensaat ovat kasvattaneet silmujen aiheet jo syksyllä. Perhoset ja niiden toukat ovat siirtyneet suojaisiin paikkoihin kellareihin, louhikkoihin ja onttoihin puihin.

Samalla tavalla puutarhuri voi antaa syksyllä syntyneiden ideoiden muhia ja levätä talven yli. Helmikuun aurinko ohjaa ajatukset kenties syksyllä tarpeellisiksi havaittuihin talkoisiin tai muihin hoitotoimiin. Järjestätkö risuaita- tai niittytalkoot? Mihin sijoitat lahopuupölkyn ja villiniityn?

Nyt on hyvä aika laittaa kesän tapahtumia kalentereihin. Kesä on edessäpäin. Suunnataan ajatukset siihen!

Tunnista talventörröttäjiä ja seuraa lumijälkiä

Talvinen luonto voi vaikuttaa hiljaiselta, mutta talvi tarjoaa myös mahdollisuuksia havainnoida luonnon tapahtumia uusin tavoin.

Talviset kasvien jäänteet näyttävät perin toisenlaisilta kukinta-aikaiseen asuunsa verrattuna. Talventörröttäjiksi kutsutaan kasveja, jotka jäävät varsinaisen kasvukauden loputtua pystyyn ja varistavat siemenensä jäälle tai lumihangelle. Näin siemenet leviävät tehokkaasti ja ovat valmiina itämään keväällä.

Talventörröttäjiä on Suomessa yli 200 lajia. Ne ovat isokokoisia jäykkävartisia ruohoja ja tai heiniä, kuten putkia, kastikoita, hierakoita ja monenlaisia mykerökasveja (esim. kultapiisku, pujo, kaunokit, ohdakkeet). Kaupungeissa näitä kasveja kasvaa yleisesti joutomailla eli erilaisilla rakentamatta jääneillä välialueilla, varastoalueilla yms.

Talventörröttäjien siemenet tarjoavat myös ruokaa monille linnuille.  Talvisilla retkillä joutomaalla saattaakin nähdä siemensyöjistä esimerkiksi värikkään tiklin, punatulkun, vihervarpusen tai urpiaisen. Myös Suomeen talvehtimaan jääneet peipot tai järripeipot käyttävät talventörröttäjiä ravintonaan. Talventörröttäjät siis turvaavat talviruokinnan lisäksi lintujen talvehtimista ja siksi olisi tärkeää jättää niitä pystyyn talveksi.

Luminen talvi tarjoaa mahdollisuuden seurata eläimiä paremmin kuin muina vuodenaikoina. Yöllisen lumisateen jälkeen voi aamulla vaikka työmatkalla laskea rusakkojen tai oravien jälkiä. Pelloilla tai joutomaalla voi nähdä myös myyrien ja hiirien jälkiä. Lintujen lisäksi nekin käyttävät kasvien siemeniä ravinnokseen.

Talventörröttäjien tunnistamiseen erinomainen teos on Ari-Pekka Huhdan Talventörröttäjät – Suomen luonnonvaraiset ruohot ja heinät talvella (Tampere: Vastapaino, 2015).

Lumijälkien tunnistamiseen käy esimerkiksi Mikä tästä meni?  – eläinten jäljillä (WSOY, 2000).

Rikasta luontoa -seinäkalenteri vuodelle 2018 jaossa

Rikasta luontoa -seinäkalenteri 2018 on nyt jaossa (niin kauan kuin kalentereita riittää!) Tampereella Museokeskus Vapriikissa ja Tampereen Luontokaupassa , Helsingissä Luonnontieteellisessä keskusmuseossa sekä Kuopion luonnontieteellisessä museossa! Kalenterin voi myös tilata lähetyskustannusten hinnalla Viherympäristöliiton verkkokaupasta. Kalenteri myös jaetaan kaikille Viherympäristö-lehden tilaajille vuoden 2018 ensimmäisen numeron mukana sekä Viherpäivillä Jyväskylässä alkuvuonna 2018.

Kalenterin tarkoituksena on innostaa ja antaa ideoita ihmisen ja luonnon rikkaaseen vuorovaikutukseen. Rikasta luontoa -hankkeen tavoitteena on tarjota ideoita ihmisen hoitaman (kaupunki)luonnon monipuolistamiseen. Ihmisen ja muun luonnon suhde on ilmastonmuutoksen ja kuudennen sukupuuttoaallon aikana kriisissä, ja haluamme tarjota myönteisiä mahdollisuuksia löytää yhteyttä luontoon, myös kaupungissa, viheralueilla, puutarhoissa ja pihoilla. Ihmisten hoitamilla viheralueilla on mahdollista tarjota paljon lisää tilaa runsaammalle monimuotoisuudelle.

Rikasta luontoa -projekti keskittyi vuonna 2017 kalenterin tekemiseen. Päätimme suunnata kalenterin viheralan ammattilaisille sekä puutarha- ja luontoharrastajille ja saimme jakeluun avuksi Viherympäristöliiton.

Tutkimusosuuskunta Tapaus ja Rikasta luontoa -projekti haluavat kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita kuluneista kahdesta hankevuodesta! Hanke ei saanut enää rahoitusta vuodelle 2018 mutta pyrimme avaamaan kalenterin ideoita laajemmin blogissamme (joko täällä tai Rikasta luontoa -blogissa, jos saamme sen tekniset ongelmat ratkeamaan).

Kolojen kiikarointia

Liito-oravan kanssa oppiminen ja hallintopäätösten maailma

Liito-orava yllättää ihmiset yhä uudelleen, ja opettaa meitä yllätyksien kautta. Yllätykset ovat hankalia hallintopäätösten maailmassa, jossa arvostetaan yksiselitteisiä ja täsmällisiä toimintaohjeita. Voiko yllätyksiä hallita standardisoinnilla?

Uudet liito-oravan suojelua metsänhoidossa koskevat ohjeet julkaistiin vuonna 2016. Aikaisempi suojelukäytäntö todettiin liito-oravan kannalta tehottomaksi kun suojelualueet jäivät liian pieniksi. Lisäksi se kävi valtiolle kalliiksi, kun jokaisen rajauksen kävi alueellinen ympäristöviranomainen maastossa tarkistamassa (ks.M. Jokinen 2012 ja M. Jokinen ym. 2015).

Vuonna 2016 julkaistut uudet ohjeet antavat metsäammattilaisille enemmän valtaa, vastuuta ja tulkinnanvaraa. Niiden toimivuudesta ei ole vielä empiiristä tutkimusta (ainakaan tietääkseni) julkaistu, mutta Ympäristöjuridiikka –lehden vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa FM Katariina E.M. Vuorinen tekee perinpohjaisen ekologis-juridisen arvion ohjeista. Harmittavaa kyllä Ympäristöjuridiikka ei ole kaikille avoin lehti, mutta toivottavasti artikkeli tulisi luetuksi ainakin kaikissa niissä virastoissa jotka joutuvat käytännössä liito-oravan kanssa tekemisiin, erityisesti metsänhoidossa. Toisaalta en ole kaikesta samaa mieltä artikkelissa ja käynkin tässä läpi yhtymäkohtia omiin tutkimuksiini.

Vuorinen kritisoi uusia ohjeita epämääräisyydestä, ja käy ihailtavan selkeäsanaisesti läpi ekologisen tiedon ja hallintopäätöksissä tarvittavan varmuuden ja yksiselitteisyyden välistä ristiiriitaa. Ekologinen tieto on aina luonteeltaan epävarmaa (ks Nygren & Jokinen 2013), kun taas hallintopäätösten täytyy olla selkeitä.

Vuorinen päätyy siihen, että suojelun turvaamiseksi pienialaiseksi rajattujen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu ei luultavasti ole paras tapa toteuttaa direktiivin tavoitteena olevaa suojelua, ja tarvittaisiin ekosysteeminäkökulmaa. Tästä olen täysin samaa mieltä, samaan johtopäätökseen olemme päätyneet tutkimuksissamme (Haila ym. (2007)Work package 4Jokinen ym. 2010; Nygren 2013; Nygren & Jokinen 2013; Nygren ym. 2017). Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen mukainen metsänhoito liito-oravan elinalueilla (kunhan pesäpuut säästetään) auttaisi liito-oravan lisäksi myös montaa muuta metsälajia ja olisi myös ilmastoystävällisempää kuin laajat avohakkuut. Vuorinen esittää selkeämpiä ohjeita ja kartoitusmenetelmän standardointia yhdeksi ratkaisuksi tiedon ongelmiin. Artikkelissa maastokartoittajatutkimuksiamme on siteerattu ja ymmärretty, mutta haluan vielä alleviivata luontokartoituksen ja ekologisen tiedon luonnetta.

Tutkimme Ari Jokisen kanssa liito-oravakartoittajien työtä maastossa (Nygren & Jokinen 2013) ja lisäksi kirjoitin Taru Peltolan kanssa maastotyön luonteesta ja yllätyksistä (Nygren & Peltola 2014). Tutkimustuloksemme näissä on, että luontotiedon kerääminen maastosta on ennen kaikkea muun luonnon kanssa yhdessä kehittyvä, kehollinen taito, jota jokainen harjoittaa omalla tavallaan. Luontokartoituksia varten voidaan toki kirjoittaa ohjeita (joiden selkeys on hyvä tavoite) ja tarjota koulutusta (kuten tarjotaankin), mutta loppujen lopuksi taidot kehittyvät vain maastossa, oppimalla yhdessä luonnon kanssa. Kartoituksen jäykkä standardointi veisi väärään suuntaan. Tärkeämpää olisi antaa luontokartoittajille aikaa ja resursseja sekä kartoittaa maastossa että tehdä merkityksellistä yhteistyötä hankesuunnittelijoiden kanssa.

Elävää luontoa koskevan tiedon ja täsmällisten ja yksiselitteisten hallintopäätösten välistä juopaa ei mahdollista kokonaan kuroa umpeen ilman että jompikumpi näistä käytännöistä kärsii. Tämän yhteensovittamattomuuden kanssa on kuitenkin pystyttävä elämään. Se vaatii jatkuvaa oppimista ja yhteiselon verkoston kutomista niin luontokartoittajilta kuin muiltakin liito-oravan kanssa toimivilta.

Lisää luontokartoituksista ja luontotiedon luonteesta voit lukea lisäksi seuraavista julkaisuista: Taru Peltola on kirjoittanut Johanna Tuomisaaren kanssa metsäammattilaisten luontotietämisestä (Peltola & Tuomisaari 2015). Ari Jokinen on kirjoittanut liito-oravatiedosta Marja Alastalon ja Maria Åkermanin toimittamassa kirjassa Tieto hallinnassa (2011). Tietokäytännöt suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uusia jäseniä osuuskuntaan ja muita tuulia

Vuoden 2017 alku on ollut jäsenillä niin kiireinen että tämä blogikirjoitus ja nettisivujen päivitys on myöhästynyt viikkokaupalla! Mutta nyt voimme ilolla tiedottaa, että vuoden 2016 lopulla jäsenkuntamme täydentyi kahdella uudella jäsenellä – meitä on nyt jo 12! Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin Vuokko Kurki sekä Julia Prusi.

Julia on meille tuttu Rikasta luontoa -hankkeemme kuvittajana, ja hanke sai jatkoa tälle vuodelle. Julian maalaamiaan julistetta ja kortteja on ihasteltu hankkeen aikana laajalti, ja Julia jatkaa osuuskunnassa pääasiassa graafisen alan töiden parissa.

Pohjavesihankkeiden yhteistoiminnasta väitöskirjansa kirjoittanut Vuokko Kurki taitaa yhteistoimintahankkeiden organisoinnin ja toteutuksen, ja Vuokko olikin mukana jo syksyllä erään vesihuoltohankkeen yleisötilaisuuden toteutuksessa.

Osuuskuntamme perustuu eripituisille projekteille, joten jokainen vuosi on aina vähän yllätys. Vuodelle 2017 on kuitenkin tiedossa Rikasta luontoa -projektille myönnetyn lisärahoituksen turvin (kiitos Maj ja Tor Nesslingin säätiö!) biodiversiteetti-tiedotuksen jatkamista viheralan ammattilaisille ja harrastajille. Tänä vuonna teemme sitä kuvitetun Rikasta luontoa -kalenterin merkeissä – laadimme seinäkalenteria vuodelle 2018. Käymme myös esittelemässä projektia tieteellisessä konferenssissa Italiassa keväällä 2017. Muitakin projekteja on tulossa, seuraa referenssi-sivuamme  ja tätä blogia.

Rikasta luontoa -koulutuksen antia Lepaalla

Vihervuoden mitali Rikasta luontoa -hankkeelle

Tänä syksynä saimme mukavaa sähköpostia: Vihervuoden päätapahtumaan 27.10.2016 Säätytalolla olisi tavallistakin parempi syy mennä. Vihervuoden mitalitoimikunta oli päättänyt muistaa meitä mitalilla jotka jaettaisiin tapahtumassa.

Vihervuoden mitali

Vihervuoden mitali on aika hieno!

Mitaleita jaetaan jokaisena Vihervuotena noin 50 kpl. Toimikunnan perustelut meidän mitalillemme olivat:

”Tutkimusosuuskunta Tapauksen Rikasta luontoa -hanke on edistänyt koulutuksillaan ja viestinnällään viheralan ammattilaisten ja harrastajien tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta.Hanke opastaa ja kannustaa ihmisiä tekemään pihoista, puistoista ja puutarhoista luonnon monimuotoisuutta vaalivia viherympäristöjä. Hankkeen pääkohderyhmänä ovat viheralan ammattilaiset sekä puutarhojen ja pihojen hoitajat ja omistajat. Hankkeessa tehdään myös kuluttajille suunnattua tiedotusta sosiaalisen median ja nettisivujen kautta.”

Mitali oli erityisen mukava yllätys siksi että emme ole vakiintuneita toimijoita viheralalla vaan Rikasta luontoa -hankkeemme on ideoitu projektiryhmän jäsenten tutkimustulosten pohjalta. Tutkimuksissamme olemme havainneet että viheralueiden ja pihojen suunnittelussa ja hoidossa voisi tehdä paljon asioita biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen hyväksi.

Haluamme kiittää erityisesti hankkeen rahoittajaa Maj ja Tor Nesslingin säätiötä, kaikkia hankkeen koulutuksiin osallistuneita sekä mitalitoimikuntaa (presidentti Tarja Halonen, europarlamentikko ja viherympäristöliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen, Viherympäristöliiton pääsihteeri Seppo Närhi sekä ympäristöministeriön ylijohtaja Timo Tanninen). Hankkeessa järjestimme yhteensä viisi koulutusta, joiden päätavoitteena oli ideoida yhdessä osallistujien ja meidän järjestäjien kesken keinoja rikastaa luontoa erilaisilla viheralueilla. Valitsimme koulutusmenetelmäksi pienryhmäkeskustelut, jolloin yleisö pääsee paremmin ääneen – useat osallistujat olivat paljon kokeneempia puutarhojen ja viheralueiden suunnittelijoita ja hoitajia kuin me.

Hämeenlinnan koulutus

Hämeenlinnan koulutus

 

Hämeenlinnan kiinnostavimmat

Hämeenlinnan kiinnostavimmat

Saimme myös paljon ajatuksia siitä, mitkä ideat voisivat levitä helpoiten ja millaisia luonnonsuojelun ja viheralan yhteistyön mahdollisuudet ja esteet ovat.

Hankkeessa teimme yhteistyötä myös taitelija Julia Prusin kanssa. Hänen kanssaan suunnittelimme julisteen jonka kuvat hän maalasi. Kuvia päätimme käyttää myös kortteihin. Näitä materiaaleja jaettiin koulutuksissamme sekä muissa tilaisuuksissa. Aivan selvästi Julian kuvilla oli keskeinen osa hankkeen kiinnostavuudessa – kuvitusta kehuttiin vuolaasti. Ehkä paras kohteliaisuus jonka saimme on se että ”tämä on tämmöinen kesämökin huussijuliste!” – juuri se on ollut tavoitteemme eli kaunis ja pitkääkin katsomista kestävä juliste joka samalla välittää myös tietoa monipuolisista kasvivalinnoista ja sammakkolammen rakenteesta.

Materiaalia jaossa

Materiaalia jaossa

Hankkeelle laadittiin myös nettisivut (joita pyrimme edelleen täydentämään erityisesti koulutusmateriaalilla) sekä julkaisimme päivityksiä sosiaalisessa mediassa – Facebookissa, Twitterissä sekä Instagramissa. Erityisesti nettihommissa, mutta myös ötökkäasiantuntemuksessa Tero Piirainen on ollut korvaamaton tiimin jäsen.

Vihervuoden päätöstapahtumassa oli hauskasti läsnä myös tilaisuudesta poissaolleita tutkimusosuuskuntalaisia. Rikasta luontoa -hankkeessa mukana ollut Jere Nieminen oli ideoinut Vihervuoden tapahtumissa ja myös päätöstapahtumassa jaossa olleen sissisiemenpussin sisältöä ja Teresa Vidfelt on päätoimessaan osallistunut Sastamalan Ritajärven luonnonsuojelualueen kyltityksen tekemiseen – hanke oli maisemapalkinnon ehdokkaana.

 

sissisiemenpussi

sissisiemenpussi

Päätöstapahtumassa saimme tilaisuuden mm. kuunnella hienoja esityksiä erilaisista Vihervuoden innovatiivisista tapahtumista. Metsähallituksen Lammaspaimenviikko palkittiin parhaana maisemahankkeena ja Turussa on tehty upeaa kansalaisille vallan luovuttavaa, kaupungin tukemaa kaupunkiviljelyä. Erilaiset kansalaisten omaehtoiseen tekemiseen perustuvat hankkeet olivat pinnalla.

Toisaalta kävi selväksi että oman hankkeemme työsarka villin ja rikkaan luonnon puolesta ei ole missään nimessä valmis. Aktiivinen luonnonsuojelu, uhanalaisten lajien elinympäristöjen kehittäminen ja villit, osallistavat kokeilut eivät vielä ole valtavirtaa vihersuunnittelussa ja -rakentamisessa. Toivomme että hankkeemme saa hakemaamme jatkorahoitusta, mutta jatkamme ainakin nettisivujen ja sosiaalisen median päivittämistä joka tapauksessa, ja meitä saa tilata puhumaan ja järjestämään keskustelu- ja ideointitilaisuuksia aiheesta. Hankkeen perusteella kannustamme myös taiteilijoiden mukaanottamista erilaisiin tutkimus- ja yhteistyöhankkeisiin.

Rikasta luontoa Vihervuositapahtumassa: Julia Prusi, Nina V. Nygren, Jarmo Saarikivi ja Eveliina Asikainen

Rikasta luontoa Vihervuositapahtumassa: Julia Prusi, Nina V. Nygren, Jarmo Saarikivi ja Eveliina Asikainen